Pikaruoan himon taustalla on muutamia selittäviä tekijöitä. Ensinnäkin niitä syödään monesti mukavassa tilanteessa ja seurassa, jolloin jo pelkkä pikaruoan näkeminen saa muistamaan mukavan yhdessäolon tunteen. Pikaruokapaikan leikkipaikan tehtävänä on jättää jo pieneen lapseen muisto siitä, että pikaruokapaikassa on kivaa.
Toiseksi pikaruokateollisuus kehittää tuotteet sellaisiksi, että ne tuottavat aivoissa erityisen paljon mielihyvän tunteita. Aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu erityisen paljon, kun syödään sekä rasvaa, että hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Suolan, hiilihydraattien ja rasvan pitoisuudet onkin mietitty pikaruoissa tarkasti. Myös pikaruoan rakenne on tarkkaan suunniteltu siten, että aivot pitävät siitä. Jopa syljeneritykseen pyritään vaikuttamaan luomalla tietyn tyyppisiä ruokia.
Kolmanneksi pikaruoka on nopeaa ja helposti saavutettavaa. Se on halpaa ja sen syöminen on tehty hyvin helpoksi.
Kaikenlaisen ruoan, mukaan lukien pikaruoan, syöminen on tietenkin sallittua. Jos pikaruokaa syödään pari kertaa vuodessa, on aivan sama mitä pikaruoaksi valitsee. Jos pikaruokaa haluaa syödä useamman kerran kuukaudessa, on hyvä tuunata annosta kevyempään suuntaan. Joskus täytyy yksinkertaisesti harventaa pikaruoan syömistä.
Pikaruoan keventäminen onnistuu näin
- Kohtuus annoskoossa. Isompi annos eurolla – ei kiitos!
- Juoma valitaan sokerittomana.
- Ranskalaisten tilalle otetaan ainakin välillä salaatti tai porkkanat. Perheestä tai kaveriporukasta osa ottaa ranskikset, osa porkkanat, mutta ne jaetaan yhteisesti syötäviksi.
Mitä harvemmin pikaruokaa syö, sitä vähemmän sitä myös himoitsee. Kokeilkaa kuukauden ajan suosia kotiruokaa ja huomaatte, kuinka pikaruoan mielihalu vähenee.