Usein kehitykselliset poikkeavuudet tulevat esille puheen tai motoristen taitojen oppimisen hitautena. Esimerkiksi kävelemisen tai piirtämisen oppiminen voi viivästyä. Koulussa oppimisen vaikeudet näkyvät usein lukemisen oppimisen hitautena tai vaikeuksina matematiikassa.
Tavoitteena on, että lapselle järjestetään oikea-aikainen tuki tai kuntoutus päivähoidossa ja koulussa. Tuen ja kuntoutuksen avulla lapsi tulee ymmärretyksi, tuntee itsensä hyväksytyksi, kokee säännöllisesti onnistumisia sekä osallistuu täysipainoisesti päiväkoti- tai kouluarkeen. Näin voidaan vähentää lapseen kohdistuvia liiallisia odotuksia sekä riskiä siihen, että lapselle kehittyy huono itsetunto ja tunne-elämän vaikeuksia, jotka voivat hankalimmillaan johtaa koulun keskeyttämiseen ja syrjäytymiskehitykseen.
Lapsen kehityksen tai oppimisen vaikeuksien ymmärtämiseksi on aina selvitettävä lapsen yleinen kehitystaso, mahdolliset erityisvaikeudet ja vaikuttavat asiat näiden taustalla. Lisäksi on arvioitava, ovatko muutokset kehitystasossa lapsen ominaisuuksia vai oireita jostain neurologisesta sairaudesta. Kun lapsen kokonaiskehitystä arvioidaan, verrataan hänen taitojaan saman ikäisten lasten keskimääräiseen tasoon.
Ensiarvoisen tärkeää on kartoittaa myös lapsen vahvuudet, joilla on suojaava merkitys. Esimerkiksi lapsi, jolla on oppimisvaikeuksia, pärjää arjessa ja kaverisuhteissa, jos hänellä on hyvät sosiaaliset taidot. Tärkeää on myös arvioida kasvuympäristön, perheen, lapsen tai nuoren elämäntilanteen vaikutusta kehitykseen ja oppimiseen.
Erityisvaikeuksiksi kutsutaan selvästi heikompia kehityksen osa-alueita eli niin sanottuja kuoppia osaamisessa, jos kokonaiskehitys on muuten ikätasoa. Esimerkiksi, jos lapsella on puheen- ja kielenkehityksen erityisvaikeus, lapsi oppii muita uusia taitoja, mutta puheen ja kielen oppimisessa on suuria haasteita.
Kehityksen osa-alueet, joilla erityisvaikeuksia voi olla:
- motoriikka
- hahmotus
- puheen- ja kielenkehitys
- tarkkaavuus
- oman toiminnan ohjaus
- oppiminen
- sosiaalinen vuorovaikutus
- käytös ja oppiminen.
Jos kokonaiskehitys jää huomattavasti ikätasoa heikommaksi, on kysymys monimuotoisesta kehityshäiriöstä tai kehitysvammaisuudesta. Toisinaan arvioinnissa ilmenevä taitotason heikkous voi johtua alisuoriutumisesta eli lapsi ei kykene suoriutumaan kehitystasonsa mukaisesti. Tällöin taustalla voi olla jokin tunne-elämän häiriö, esimerkiksi masennus tai keskittymisvaikeus.
Lasten kehityksellisten poikkeavuuksien yleisyys |
|---|
Kehityksellinen poikkeavuus | Yleisyys prosentteina |
|---|
puheen ja kielen kehityksen häiriö | 5–7 |
|---|
motoriikan kehityshäiriö | 5–6 |
|---|
aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö | 5 |
|---|
kapea-alaiset oppimisvaikeudet | 5–10 |
|---|
kehitysvammaisuus | 1–2 |
|---|
autismikirjon häiriöt | 1–2 |
|---|