Hydronefroosi tarkoittaa munuaisaltaan laajenemista paineen takia. Paine johtuu joko siitä, että virtsa ei pääse munuaisaltaasta eteenpäin virtsatien esteen takia tai siitä, että virtsa virtaa välillä virtsarakosta takaisin munuaisaltaaseen. Painetta voi esiintyä kaiken ikäisillä potilailla, mutta erityisesti lapsen kehittyvä munuainen on vaarassa vaurioitua voimakkaasta paineesta.
Jo kolmen kuukauden ikäisen sikiön munuaiset tuottavat virtsaa, joka virtaa munuaisaltaasta virtsajohtimia pitkin virtsarakkoon. Virtsarakosta virtsa kulkeutuu virtsaputken kautta lapsiveteen sikiön virtsatessa. Jos virtsajohtimessa tai -putkessa on edes osittainen este, virtsaa kertyy munuaisaltaaseen, joka alkaa siihen kohdistuvan paineen takia laajeta. Yleisimmät syyt munuaisaltaan laajenemiseen eli hydronefroosiin ovat este virtsateissä ja virtsan takaisinvirtaus.
Hydronefroosi voidaan huomata aikaisintaan sikiöllä raskausviikoilla 19–21 tehtävässä rakenneultraäänitutkimuksessa, jossa nähdään mm. sikiön virtsarakko, munuaiset sekä lapsiveden määrä.
Munuaisallas määritellään laajentuneeksi, jos altaalla on vähintään 4 mm mittaa ennen 33:tta raskausviikkoa tai se on vähintään 7 mm kokoinen 33:n viikon jälkeen. Mitä laajempi allas on, sitä merkittävämpi löydös on. Hydronefroosin kehitystä voidaan seurata raskausaikana toistuvilla ultraäänitutkimuksilla 2–6 viikon välein riippuen laajentuman suuruudesta.
Hydronefroosi kehittyy noin yhdelle prosentille sikiöistä. Voimakas paine voi häiritä munuaisen kehittymistä. Kuitenkin noin puolet sikiöaikaisista munuaisaltaan laajentumista häviää jo ennen syntymää ja vain viidennes on merkittäviä ja vaatii hoitoa.
Jos este on virtsajohtimen loppupäässä, myös virtsajohdin on laaja. Munuaispikarien eli kaaliksien venyneisyys, rakon huono tyhjeneminen ja lapsiveden vähäinen määrä viittaavat sikiöllä vakavampaan virtsateiden rakenteelliseen tukokseen. Poikalapsilla vakavin rakenteellinen tukos tarkoittaa virtsaputken läppää, joka on kuitenkin harvinainen rakenteellinen poikkeama.