Hydronefroosin syy kannattaa selvittää, koska hoitamattomana ahtauma voi aiheuttaa munuaisen vaurioitumista, kipuja tai virtsatietulehduksia ja voimakasasteinen virtsan takaisin virtaus puolestaan altistaa virtsatietulehduksille. Lapsen synnyttyä aloitetaan virtsatietulehdusten estämiseksi antibioottihoito, jos sikiöaikana näkyneet muutokset sitä edellyttävät.
Vastasyntyneen virtsamääriä ja virtsasuihkun voimakkuutta tarkkaillaan. Syntymän jälkeen lapsen virtsaneritys on vähäistä usean vuorokauden ajan, mikä vaikeuttaa ultraäänituloksen tulkintaa. Jos munuaisaltaan laajenemista oli nähty sikiöaikana lievänä vain yhdessä munuaisessa, ei ultraäänitutkimuksella ole kiirettä, vaan tutkimus tehdään noin 1–2 viikon iässä.
Ultraäänitutkimus tehdään kuitenkin pikaisemmin, jos sikiöaikainen munuaisaltaan laajentuma on ollut erityisen voimakasta, laajenemista on todettu molemmissa munuaisaltaissa tai virtsateissä, tai munuaisissa on havaittu lisäksi muuta poikkeamaa. Jos poikalapsella epäillään virtsaputken läppää, tehdään ultraäänitutkimus yleensä jo vuorokauden sisällä syntymästä ja tutkimuksia jatketaan varjoainetutkimuksella (miktiokystografialla).
Virtsarakon varjoainetutkimuksessa virtsarakko katetroidaan pienellä katetrilla, johon on laitettu puudutusgeeliä. Varjoainetta valutetaan katetrin kautta virtsarakkoon ja rakon täyttyessä otetaan röntgenkuvia läpivalaisutekniikalla. Samalla seurataan, esiintyykö virtsan takaisinvirtausta munuaisiin. Lopuksi lapsen virtsatessa nähdään, onko virtsaputkessa ahtauttavaa läppää. Tutkimus ei ole kivulias, eikä lasta ole tarvetta nukuttaa sitä varten.
Myöhemmin tehtävät tutkimukset ja toimenpiteet
Antibioottihoitoa jatketaan ainakin ensimmäisen ikävuoden aikana estämään virtsarakon tulehduksia. Hydronefroosia seurataan aluksi tiheästi 1–4 kuukauden välein toistuvilla ultraäänitutkimuksilla.
| Virtsarakon varjoainetutkimus ja munuaisten isotooppitutkimus | Jos epäillään ahtaumaa virtsanjohtimessa tehdään munuaisten isotooppitutkimus (renografia) 1–2 kuukauden iässä ja tarvittaessa tämä tutkimus saatetaan uusia jonkin kontrollikäynnin yhteydessä. Virtsarakon varjoainetutkimus tehdään pian syntymän jälkeen, jos lapsella on virtsaputken läppäepäily. Muuten, jos ultraäänitutkimus viittaa voimakasasteiseen takaisinvirtsaukseen, tutkimus tehdään 1–2 kuukauden iässä. Lievän hydronefroosin seurantaan riittävät kuitenkin toistetut ultraäänitutkimukset. |
| Virtsajohtimen tutkimukset tähystyksellä | Nukutuksessa tehtävällä virtsarakon tähystyksellä voidaan tarvittaessa selvittää virtsajohtimen pään sijainti ja ahtaus. Tähystimen kautta voidaan myös avata virtsajohtimen päässä oleva ahtauttava limakalvon pullistuma tai venyttää ahdasta virtsajohtimen suuta ja mahdollisesti asettaa virtsajohtimen sisäinen putki paikoilleen. Myös virtsaputkessa oleva läppä voidaan avata tähystimen kautta. |
| Hydronefroosin hoito | Suurin osa hydronefroosia aiheuttavista sairauksista ei tarvitse leikkausta. Esimerkiksi PU-obstruktio ja virtsan takaisinvirtaus usein lieventyvät vuosien mittaan seurannan aikana, jolloin toimenpiteitä ei tarvita. Jos kuitenkin seurannassa havaitaan, että munuaisen toiminta heikkenee, lapsella on toistuvia kuumeisia virtsatietulehduksia tai kylkikipuja, hydronefroosin aiheuttanut syy korjataan leikkauksella. Myös virheellisesti sijaitseva virtsajohtimen pää (ektopia) aina leikataan. Osa leikkauksista pystytään tekemään vatsaontelon kautta tähystämällä. Leikkaukset tehdään yleensä aikaisintaan muutaman kuukauden iässä. Usein leikkauksen tarve selviää kuitenkin vasta useamman vuoden seurannan jälkeen. |
| Hydronefroosileikkauksen jälkeinen seuranta | Leikkauksen jälkeen munuaisen toimintaa ja kasvua seurataan harvennetusti ultraääni- ja tarvittaessa isotooppitutkimuksilla. Joskus seuranta jatkuu koko kasvuiän. Uusintaleikkaukset ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Yleensä munuaisista tulee normaalisti toimivia, mutta on mahdollista, että munuainen on huonosti toimiva jo synnynnäisesti (dysplasia) tai paineen ja kuumeisten virtsatietulehdusten aiheuttamana. Molemminpuolinen munuaisvaurio tai -arvet voivat aiheuttaa munuaisperäisen nuoren ihmisen verenpainetaudin tai munuaisten vajaatoiminnan. |