Monimuotoisessa kehityshäiriössä lapsen taidollinen kehitys on selvästi alle keskitason. Pulmia on tyypillisesti sekä oppimiskyvyssä että sosiaalisissa taidoissa ja omatoimisuustaidoissa. Myös motorisissa taidoissa voi olla haasteita, esimerkiksi kömpelyyttä. Monimuotoisessa kehityshäiriössä oppimisvaikeudet eivät ole niin vaikeita kuin kehitysvammaisilla, mutta osa tarvitsee toisen ihmisen tukea läpi elämän.
Monimuotoista kehityshäiriötä epäiltäessä koulupsykologi ja/tai neuropsykologi kartoittaa lapsen taitotason samaan tapaan kuin lapsen oppimisvaikeuksia tutkittaessa. Toisinaan tarvitaan myös toimintaterapeutin, puheterapeutin ja/tai fysioterapeutin arviota. Näiden tutkimusten ja arjen toimintakyvyn kartoittamisen jälkeen lääkäri voi asettaa monimuotoisen kehityshäiriön diagnoosin.
Erikoissairaanhoidossa voidaan tarvittaessa selvittää monimuotoisen kehityshäiriön syytä, mikäli on viitteitä, että kehityshäiriön taustalla voisi olla neurologinen sairaus. Yleensä kehityshäiriön taustalta ei kuitenkaan voida osoittaa erityistä sairautta tai vammaa, vaan tausta liittyy perimään.
Koulunkäynnin tehostettu tai erityinen tuki ovat ensisijaisia monimuotoisen kehityshäiriön tukitoimia. On tärkeää, että kotona tuetaan kehitystä tuttujen rutiinien avulla ja kannustetaan lasta. Lisäksi on hyvä huomioida sosiaalisen tuen tarve. Valtaosa lapsista, joilla on monimuotoinen kehityshäiriö, tarvitsee tukea myöhemmin elämässään opiskeluissa ja työpaikalla.