Myöhään alkavan lapsuusiän takaraivolohkoepilepsian yleisin alkamisikä on noin kahdeksan vuotta. Tyypillisissä kohtauksissa esiintyy erilaisia näköhäiriöitä, kuten hetkellistä sokeutta tai näkökenttäpuutoksia, tai näköhallusinaatioita. Näköhallusinaatioissa lapsi näkee esimerkiksi värikkäitä pyöreitä muotoja, jotka lisääntyvät, suurenevat ja liikkuvat näkökentässä.
Lapsen tajunta säilyy useimmissa kohtauksissa, mutta se voi häiriintyä kohtauksen pitkittyessä. Jos tajunta häiriintyy voi myös lapsen katse kääntyä sivulle. Kohtaukset ovat yleensä lyhyitä, mutta osalla ne voivat edetä tajuttomuuskouristuskohtauksiksi. Kohtauksia esiintyy tyypillisesti useita päivässä, ja niitä seuraa usein migreenityyppinen päänsärky.
Aivosähkökäyrätutkimuksessa eli EEG:ssä voidaan havaita takaraivolohkossa epileptisiä teräviä aaltoja eli niin sanottuja piikkejä. Joskus aivosähkökäyrämuutokset näkyvät vain unen aikana. Aivojen magneettikuvauksen tulos on normaali.
Kohtaukset reagoivat yleensä hyvin lääkkeisiin, ja osalla lapsista herkkyys kohtauksille jää pois iän myötä. Epilepsiaoireyhtymän taustalla epäillään olevan geneettinen herkkyys, mutta yksittäisiä geenejä ei vielä tunneta eikä niitä tutkita muuten kuin tieteellisessä tutkimustarkoituksessa.
Hoidossa noudatetaan yleisesti paikallisalkuisten epilepsioiden hoitosuositusta, jossa ensisijainen lääke on okskarbatsepiini, karbamatsepiini tai levetirasetaami. Tarvittaessa voidaan harkita myös muita lääkevaihtoehtoja. Ennuste on epävarma, mutta kohtauksettomuuden todennäköisyydeksi on sopivalla lääkityksellä arvioitu noin 60 %.
Myöhään alkavan lapsuusiän takaraivolohkoepilepsian osuus kaikista lapsuusiällä alkavista epilepsioista on noin 0,3 %.