Murtumat syntyvät yleensä kaatumisen tai putoamisen seurauksena. Säärimurtuman saanut lapsi tai nuori ei yleensä pysty varaamaan jalalla. Poikkeuksena ovat erityisesti taaperoikäisten lasten hyväasentoiset murtumat, joiden oireena voi olla ainoastaan lievä ontuminen.
Murtuma todetaan lääkärin tutkimuksen ja tavallisen röntgenkuvan perusteella. Muita kuvantamisvaihtoehtoja, kuten tietokonekerroskuvausta tai magneettikuvausta tarvitaan joskus nivelten lähellä olevien murtumien mahdollisissa lisäselvittelyissä.
Aikuisista poiketen kasvuikäisten säärimurtumat voidaan useimmiten hoitaa kipsillä. Kipsin pituus riippuu murtuman sijainnista mutta yleensä hoito aloitetaan jalkaterästä reiteen ulottuvalla kipsillä, joka voidaan muutaman viikon jälkeen vaihtaa polven alapuolelta jalkaterään ulottuvaan lyhyempään kipsiin. Kipsauksen yhteydessä ja kipsihoidon aikana murtuman asentoa voidaan korjata.
Kipsausaika vaihtelee murtumasta ja lapsen iästä riippuen 4–8 viikon välillä. Kipsihoidon alkuvaiheessa jalalle ei yleensä saa varata, jolloin tarvitaan lapsen iästä riippuen kyynärsauvoja tai pyörätuolia liikkumisen apuna.
Osa murtumista vaatii leikkaushoitoa, jossa murtuma kiinnitetään metallisella tukivälineellä (piikit, levyt, ruuvit, luun sisään asetettavat ns. ydinnaulat). Ulkoista kiinnityslaitetta käytetään hankalissa säärimurtumissa, joihin liittyy ihon, lihasten, verisuonien, hermojen tai jänteiden vammoja.
Paluu urheiluharrastuksiin on yleensä sallittua, kun vammasta on kulunut 2–3 kuukautta. Hankalimmissa tapauksissa aika voi olla huomattavasti pidempikin.