Lapset haluavat monenlaisia asioita, ja joskus voi tuntua, että lapsille olisi helpompaa vain antaa periksi. Pidemmän päälle yhteinen arki sujuu kuitenkin helpommin, kun perheessä aikuinen päättää esimerkiksi ruoka-ajoista ja siitä, mitä syödään.
Rajojen asettaminen ei ole aina helppoa tai palkitsevaa. Lapsi suuttuu, pettyy ja turhautuu, kun hän ei saa haluamaansa. Vanhempien haasteellinen, mutta tärkeä tehtävä on ottaa vastaan ja sietää lapsen kiukku. Aikuinen vakuuttaa omalla rauhallisella ja johdonmukaisella käytöksellään, että hän toimii lapsen parhaaksi.
Epäjohdonmukainen vanhempi, joka antaa välillä periksi, välillä ei, opettaa lapselle, ettei vanhempi tarkoita mitä hän sanoo. Silloin on vain lapsen sinnikkyydestä kiinni, milloin hän saa tahtonsa periksi. Vanhemman uskottavuus hapertuu lapsen silmissä ja pinna kiristyy kaikilla.
Miten toimia?
Lapselle on hyvä osoittaa, että on huomannut tämän pettymyksen. ”Huomaan, että sinua harmittaa, kun et voi saada nyt keksiä”. Alle kouluikäiselle lapselle ei pääsääntöisesti tarvitse perustella aikuisen päätöksiä. Selkeät, lyhyet toteamukset riittävät. ”Nyt ei ole keksin aika”. Kouluikäisen vaatiessa perusteluja asiasta voi keskustella laajemmin: ”Minä rakastan sinua ja haluan, että voit hyvin. En voi antaa sinulle keksiä, koska kohta on ruoka-aika”. Keskustella voi, mikä on hyväksi tai miten vaikuttaa, jos ennen ruokailua syödään keksiä ja milloin on oikea aika sitä syödä.
Tunteiden sanoittaminen auttaa lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja hyväksymään ne osaksi elämää. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, eikä niitä tarvitse pelätä tai piilotella.
Lapsen on tärkeää voida luottaa vanhemman arvostelukykyyn ja kykyyn huolehtia hänestä. Lapsen ei tarvitse nousta kapinaan joka kerta karkkia nähdessään, kun tietyistä asioista tulee itsestään selviä kodin toimintatapoja.