Periytyvissä trombosytopenioissa vuototaipumusta ja trombosytopeniaa esiintyy lapsuudesta saakka. Verihiutaleiden tuotannon vähyyden lisäksi periytyviin trombosytopenioihin voi liittyä myös trombosyyttien toimintahäiriö. Periytyvien trombosytopenioiden diagnostiikka vaatii erikoislaboratorioiden palveluja.
Esimerkiksi verihiutaleiden kokoon ja potilaan muihin löydöksiin sekä periytymistapaan perustuvaa tutkimusta on aiemmin käytetty ohjenuorana taudin toteamisessa. Geenitiedon nopea lisääntyminen on viime aikoina olennaisesti tarkentanut perinnöllisten trombosyyttiongelmien luokittelua. Geenidiagnostiikalla pystytään erottelemaan jo yli 20 perinnöllistä trombosyyttihäiriötä, mutta edelleen merkittävä osa selkeästi perinnölliseltä vaikuttavista tiloista jää vaille tarkkaa diagnoosia.
Perinnöllisissä trombosytopenioissa vuoto-ongelmat ovat yleensä vähäisiä. Kuitenkin on syytä välttää verihiutaleiden toimintaa heikentäviä lääkkeitä, kuten tulehduskipulääkkeitä. Oireenmukaiseksi hoidoksi vuotohäiriöön voidaan käyttää traneksaamihappoa. Trombosyyttisiirtoja tarvitaan ennen kirurgisia toimenpiteitä ja merkittävissä vuodoissa.
Osaan perinnöllisistä trombosytopenioista liittyy riski laajemman luuytimen toiminnan häiriön eli luuydinhypoplasian, Myelodysplastinen oireyhtymän eli MDS:n tai akuutin leukemian kehittymiselle.
MYH9-geenin virheestä johtuvat trombosytopeniat | Yleisin perinnöllinen trombosytopenia on autosomissa vallitsevasti periytyvä MYH9-geenin (myosin heavy chain 9) mutaatiosta johtuva sairaus. Sen tyypillinen löydös on trombosyyttien erittäin iso koko. Trombosyyttiluku on pieni syntymästä asti, mutta vaihtelee välillä 10–150 x 109/l. Vuototaipumus on yleensä lievä, mutta kaikilla potilailla esiintyy vuotoja trombosyyttitason ollessa matalalla. Trombosytopenian lisäksi potilailla voi olla muita löydöksiä, kuten kuulon alenema, munuaisten vajaatoiminta, kaihi tai poikkeavia maksa-arvoja. Ajan myötä potilas voi tarvita kuulolaitteen tai jopa keinomunuaishoitoa. Diagnoosiin voidaan päästä mikroskooppitutkimuksella, jossa veren neutrofiilisoluissa näkyy myosiinikertymiä, tai etsimällä MYH9-geenin mutaatioita. Tarkan mutaation pohjalta voidaan arvioida siihen liittyvien elinmuutosten laatua ja suunnitella potilaan tarvitsema seuranta. |
Bernard-Soulierin oireyhtymä eli BSS | Bernard-Soulierin oireyhtymän taustalla on trombosyyttien pinnan tietyn reseptorin (von Willebrand -tekijän reseptori) osittainen tai täydellinen puutos. Tämä on peittyvästi periytyvä ja harvinainen ominaisuus. Vakavimmat vuodot ovat yleensä suolistoverenvuotoja, mutta yleisempiä ovat nenäverenvuodot, mustelmataipumus ja tytöillä runsas kuukautisvuoto. Leikkauksiin ja muihin toimenpiteisiin mennessä huolehditaan, että lapsi tai nuori saa hoitona trombosyyttisiirron suoneen. Veren sivelyvalmisteessa nähdään niukasti jättikokoisia trombosyyttejä. Trombosyyttien tarkempi tutkimus tehdään erikoislaboratorioissa. Vaikka trombosytopenia on yleensä lievä, von Willebrandin tekijän reseptorivian vuoksi potilailla on keskivaikea vuototaipumus. |
Wiskott-Aldrichin oireyhtymä eli WAS | Wiskott-Aldrichin oireyhtymän ja sen lievemmän muodon XLT:n taustalla on X-kromosomissa siirtyvä perinnöllinen poikkeavuus, WAS-geenin mutaatio. Periytymistavasta johtuen nämä trombosytopeniat esiintyvät pääosin pojilla. Verihiutaleet ovat pienikokoisia ja niiden määrä vaihtelee mutaatiosta riippuen. Lapsella tai nuorella ei yleensä ole suuria vuoto-ongelmia vaan mustelmataipumusta, nenäverenvuotoja ja iho-ongelmia. Iho on kuivaa ja lisäksi voi olla ärtynyttä ihottumaa tai tulehtuneita ihoalueita, joista käytetään nimitystä krooninen ekseema. Lapsella tai nuorella voi olla vaikea immuunivajavuus, jolloin hän saa helposti tulehdustauteja. Vaikeissa sairausmuodoissa hoitona on kantasolujen siirto. |
Gray platelet -oireyhtymä eli GPS | Gray platelet -oireyhtymän taustalla on se, että trombosyyttien vialliset esiasteet menettävät kypsyessään valtaosan niin sanotuista alfagranuloistaan, joiden tuottamia eri valkuaisaineita tarvitaan verihiutaleiden normaaliin kiinnittymiseen. Oireyhtymää sairastavalla lapsella tai nuorella on lievä trombosytopenia ja vuototaipumus. Verihiutaleet ovat mikroskoopilla tutkittaessa harmaita ja tavallista kookkaampia. Alfa-granuloiden huomattava väheneminen voidaan todeta elektronimikroskoopilla. Oireyhtymään liittyy luuytimen arpeutumisen eli fibroosin riski, ja useilla potilailla on suurentunut perna. Oireyhtymän aiheuttaa molemmilta vanhemmilta peritty virhe NBEAL2-geenissä. |