Itsestään rajoittuva paikallisalkuinen epilepsia alkaa lapsuusiässä, useimmiten 5–10-vuotiaana.
Kohtaukset ilmaantuvat tyypillisimmin unen aikana. Tyypillisen kohtauksen oireita ovat kasvojen toispuolinen puutuminen ja nykinä, syljen eritys ja puhevaikeus. Tässä vaiheessa tajunta säilyy usein normaalina. Kohtaus voi levitä raajojen nykinäksi ja edetä tajuttomuuskouristuskohtaukseksi.
Tyypillisten kohtausten lisäksi aivosähkökäyrässä näkyy tälle epilepsiaoireyhtymälle tunnusomaisia keskitemporaalisia tai keskialueen piikkejä joko yksittäisinä tai ryppäinä. Piikit lisääntyvät unessa.Aivojen magneettikuvaus on normaali.
Hoidossa noudatetaan yleisesti paikallisalkuisten epilepsioiden hoitosuositusta, jossa ensisijainen lääke on okskarbatsepiini, karbamatsepiini tai levetirasetaami. Tarvittaessa voidaan harkita myös muita lääkevaihtoehtoja. Osalla lapsista on vain yksittäinen tai muutama kyseiseen epilepsiaan sopiva kohtaus, eikä lääkitystä välttämättä tarvita lainkaan. Toistuvat kohtaukset reagoivat yleensä hyvin lääkkeisiin, ja herkkyys kohtauksille jää pois lapsen kasvaessa. Ennen aikuisikää lääkitys voidaan yleensä purkaa ja kohtaukset eivät enää uusi. Vain noin 1 prosentilla esiintyy kohtausoireita 16 ikävuoden jälkeen.
Epilepsiaoireyhtymän taustalla epäillään olevan geneettinen herkkyys, mutta yksittäisiä geenejä ei vielä tunneta eikä niitä tutkita muuten kuin tieteellisessä tutkimustarkoituksessa. Osalla tätä epilepsiaa sairastavista lapsista on tiedonkäsittelyn erityisvaikeuksia, joita voi esiintyä, vaikka kohtaustilanne olisi hyvä.
Lapsuusiän itsestään rajoittuvan epilepsian osuus kaikista lapsuusiällä alkavista epilepsioista on noin 8 % ja paikallisalkuisista lapsuusiässä alkavista epilepsioista noin 16 %.