Varicella-zostervirus (VZ) voi aiheuttaa vesirokon tai vyöruusun. Vesirokkoon sairastuminen pyritään estämään syöpähoidon aikana. Virus tarttuu herkästi sekä pisara- että kosketustartuntana. Jos potilas on ollut tekemisissä vesirokkoa sairastavan kanssa, eikä hän ole itse sairastanut tautia, hänen tulee saada ennaltaehkäisevä lääkitys (valasikloviiri) vesirokkoa vastaan. Yleensä tauti saadaan näin ehkäistyksi. Jos sisarus, joka ei ole sairastanut vesirokkoa, on ollut vesirokkokontaktissa, on syöpää sairastava lapsi pidettävä erillään tästä sisaruksesta. Paras ratkaisu olisi, jos sisarus voisi mennä esimerkiksi sukulaisten luokse taudin itämisajaksi. Itämisaika on noin kaksi viikkoa, mutta tartuntatavasta johtuen lasten on oltava erillään siten, että eristys toteutuu päivinä 9–24 mahdollisesta tartunta-ajankohdasta. Jos terve sisarus sairastuu vesirokkoon, on eristyksen jatkuttava niin kauan, että lapsen kaikki rakkulat ovat täysin kuivuneet eli yleensä noin 10 vuorokautta ensimmäisten rakkuloiden ilmestymisestä. Vesirokkorokote sisältää eläviä, heikennettyjä viruksia, jotka saattavat aiheuttaa terveellä lapsella paikallisen rokkoihottuman. Syöpähoidossa olevan lapsen tai nuoren tulee välttää kosketusta rokoteviruksen aiheuttamaan ihottumaan, mutta rokotevirus ei leviä pisaratartuntana varsinaisen vesirokkoviruksen tapaan. Siksi syöpäpotilaan perheenjäsenten ja muiden läheisten (esimerkiksi luokkatovereiden) rokottaminen on turvallista. Sisarukset, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa, suositellaan rokottamaan tautia vastaan mahdollisimman pian sisaruksen syöpädiagnoosin jälkeen. |