Hyytymistekijöissä voi esiintyä sellaisia perinnöllisiä muutoksia, jotka johtavat verisuonitukosten riskin kasvuun. Mikään hyytymistekijöiden perinnöllisistä muutoksista ei ole niin voimakas, että lapselle tai nuorelle tulisi väistämättä verisuonitukos. Tukoksia syntyy erilaisten altistavien tekijöiden yhteydessä, ja tällöin perinnöllinen muutos lisää selvästi tukoksen riskiä. Tukostaipumukseen vaikuttavia perinnöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi hyytymistekijä V:n mutaatio (FV Leiden mutaatio), hyytymistekijä II:n mutaatio (protrombiinigeenin mutaatio) sekä proteiini S:n, proteiini C:n ja antitrombiinin vajaukset.
Tukosriskin lisääntymiseen vaikuttaa olennaisesti se, onko perinnöllinen poikkeavuus peritty vain toiselta vanhemmalta, jolloin puhutaan heterotsygoottisesta periytymisestä, vai molemmilta vanhemmilta, jolloin on kyseessä homotsygoottinen periytyminen.