Raudanpuute

Rauta on välttämätöntä monissa elimistön aineenvaihduntaprosesseissa, esimerkiksi hapen kuljetuksessa.

​Raudanpuute tarkoittaa koko kehon rautamäärän pienenemistä. Raudanpuuteanemia kehittyy, kun varastorauta on loppunut ja raudanpuute on niin vaikea, että normaali punasolutuotanto häiriintyy. Raudanpuuteanemia kuuluu mikrosytäärisiin anemioihin.

Raudanpuute voi kehittyä kolmella tavalla: raudan saanti on liian vähäistä, raudan imeytyminen on puutteellista tai rautaa menetetään elimistöstä normaalia enemmän.

Elimistö tunnistaa rautavajeen varhain, tehostaa raudan imeytymistä suolistosta ja ottaa rautavarastot käyttöön. Kun rautavarastot ovat tyhjentyneet ja raudasta on edelleen puutetta, hemoglobiinituotanto alkaa kärsiä ja raudanpuute ilmenee hemoglobiinin vähenemisenä.

Lievä raudanpuuteanemia ei aiheuta välttämättä mitään selkeitä oireita. Anemian kehittyessä hyvin hitaasti potilas sopeutuu tilanteeseen vähitellen eikä välttämättä tunnista selkeitä oireita, vaikka hemoglobiini olisi alentunut voimakkaasti.

Kun lapsella tai nuorella todetaan raudanpuuteanemia, hoito aloitetaan heti. Lisäksi lääkärin vastaanotolla pyritään selvittämään anemiaan johtaneita syitä. Anemian korjaantumista seurataan verinäytteiden avulla.

Haitarin otsikkotaso2
Raudanpuutteen syyt

Sikiön rauta on peräisin äidiltä. Syntymän jälkeen vauva käyttää raskauden aikana kertyneitä rautavarastojaan noin puolen vuoden ikään asti. Tämän jälkeen vauvan täytyy saada kasvuun tarvittava rauta kokonaan ravinnosta. Rintamaidon tai äidinmaidonkorvikkeiden rauta ei enää yksinään riitä turvaamaan riittävää raudan saantia, vaan kiinteät ruoat tulee aloittaa viimeistään tässä vaiheessa vauvan riittävän raudansaannin turvaamiseksi. Keskosilla rautavarastot ovat lähtökohtaisesti vajaat ja kasvu on voimakasta, joten rautalisää tarvitaan yleensä vuoden ikään asti.

Raudan tarve on suuri nopean kasvun aikana. Ensimmäisen ikävuoden loppupuoli, toinen ikävuosi ja murrosikä ovat merkittäviä kasvun aikoja, jolloin ruokavalion monipuolisuuden merkitys korostuu.

Ruokavalion monipuolisuus on kaikkina ikäkausina tärkeä raudan saannin edellytys. Liiallinen lehmänmaidon käyttö estää raudan imeytymisen normaalista ruokavaliosta. Lisäksi maidon runsas juominen vie ruokahalua, jolloin ravinnon monipuolisuuden turvaaminen kärsii. Myös kasvisruokavaliossa raudansaanti voi joskus jäädä liian niukaksi.

Aktiiviurheilijoilla raudan tarve lisääntyy. Laihduttamisessa riskinä on taas yksipuolinen ruokavalio ja siitä johtuva niukka raudan saanti.

Suoliston sairaudet, kuten keliakia, tulehdukselliset suolistosairaudet ja loiseläintulehdukset, sekä vatsanalueelle tehdyt leikkaukset voivat heikentää raudan imeytymistä. Myös runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö voi johtaa vuoto-oireisiin tai imeytymisongelmiin. Raudanpuute voi syntyä myös runsaan kuukautisvuodon, suolistovuodon tai hankalien, toistuvien nenäverenvuotojen seurauksena.

Raudanpuuteanemian oireet

Lapsi tai nuori voi huomata olleensa oireinen vasta, kun raudanpuuteanemia on korjattu. Kohtalaisen tai vaikean raudanpuuteanemian kohdalla yleisiä oireita ovat väsymys, heikkous, päänsärky, keskittymiskyvyn aleneminen, huimaus, huono rasituksensietokyky ja alentunut jaksaminen.

Hemoglobiinin ollessa alhainen sydämen syke voi olla tavanomaista nopeampi. Potilas voi tuntea, että sydän tykyttää kuin rasituksessa, vaikka ei rasittaisikaan itseään erityisesti. Sydämestä voi kuulua myös sivuääni, joka voi tulla esiin lääkärin tarkastuksessa jonkin muun asian seurannassa.

Aneeminen pieni lapsi voi nukkua pitkät yöunet ja lisäksi pitkät päiväunet. Lapsi jaksaa leikkiä vain hetkittäin ja on poikkeuksellisen äreä ja itkuinen. Leikki-ikäinen lapsi jaksaa normaalit arkitoimet jopa hemoglobiinin ollessa alle 50 g/l, vaikka anemia kuormittaakin sydäntä ja verenkiertoa ja johtaa syketason nousuun. Joskus raudanpuuteanemia kehittyy hyvin hitaasti. Väsyminen ja fyysisen suorituskyvyn heikkeneminen voivat ilmetä vasta hemoglobiinitason ollessa todella matala.

Anemiaan liittyvä kalpeus näkyy selvimmin limakalvoilla. Huulien sisäpinnan limakalvot voivat olla kovin haalean vaaleat samoin kuin ikenien limakalvopinta. Silmävaon sisäpinnan limakalvo on myös anemiassa vaalea, lähes väritön.

Raudanpuute voi joskus harvoin aiheuttaa myös nielemisvaikeuksia eli dysfagiaa, kielen pinnan limakalvomuutoksia tai niin sanotun pica-oireen eli halun syödä esimerkiksi jäätä tai multaa. Levottomat jalat -oireyhtymän esiintyminen voi olla myös raudanpuuteanemian oire.

Raudanpuutteen toteaminen

Lääkärin tekemä terveystarkastus voi paljastaa ihon ja limakalvojen mahdollisen kalpean värin sekä joskus kielen, huulien tai kynsien muutoksia. Kieli- ja kynsimuutokset ovat kehittyneissä maissa kuitenkin hyvin harvinaisia löydöksiä. Vaikeassa raudanpuuteanemiassa potilaalta voi kuulua sydämestä sivuääni tai sydämen syketaso on korkea. Verenkiertoelimistöön liittyvien oireiden syntymiseen vaikuttaa olennaisesti anemian kehittymisnopeus.

Raudanpuute ei ole itsenäinen sairaus, vaan sille täytyy löytää aina syy, joka on mahdollisuuksien mukaan hoidettava. Lääkärin epäillessä raudanpuuteanemiaa lääkäri selvittää lapsen tai nuoren vuoto-oireiden yleisyyttä ja vaikeutta. Kysymykset liittyvät esimerkiksi nenäverenvuototaipumukseen, kuukautisvuotoihin, lääkityksiin ja perheen tai suvun muiden henkilöiden vuoto- tai anemiataipumukseen. Koska anemia voi vaikuttaa myös lapsen kasvuun ja kehitykseen, tulkitaan kasvukäyriä ja pohditaan lapselle ja nuorelle tärkeiden hivenaineiden imeytymishäiriöiden mahdollisuutta.

Osa mikrosytäärisistä anemioista johtuu muualla kuin Suomessa yleisistä perinnöllisistä hemgolobiinipoikkeavuuksista, minkä vuoksi haastattelussa kiinnitetään huomiota myös lapsen tai nuoren etniseen taustaan.

Raudanpuuteanemiaa tutkitaan hemoglobiinimääritysten avulla sekä mittamaalla ferritiini (P-ferrit), transferriinireseptori (P-TfR) ja retikulosyyttien määrä (E-retik).

Veren sivelyvalmisteessa raudanpuuteanemia näkyy pieninä ja kalpeina punasoluina. Luuydintutkimusta tarvitaan hyvin harvoin raudanpuuteanemian selvittelyissä. Luuydinnäytteen ottaminen voi kuitenkin olla perusteltua, mikäli epäillään samanaikaisesti myös luuydinsairautta tai anemian syyt eivät selviä muissa tutkimuksissa.

Raudanpuutteen hoito

Kun raudanpuuteanemia on todettu, aloitetaan hoito. Hoidon tavoitteena on anemian taustalla olevan syyn korjaaminen ja elimistön rautavarastojen täyttäminen. Tavanomainen hoitomuoto on suun kautta annettava rautalääke.

Rauta imeytyy parhaiten tyhjään vatsaan C-vitamiinipitoisen juoman tai muun hedelmätuotteen kanssa otettuna. Joidenkin tutkimusten mukaan annoksen ottaminen illalla parantaa raudan imeytymistä. Maitotuotteita tulee välttää otettaessa rautavalmiste. Raudan imeytymistä heikentävät kalsiumia sisältävien tai rautaa sitovien ruoka-aineiden ja juomien, kuten maidon, kahvin tai teen, samanaikainen käyttö.

Kapselimuotoinen rautavalmiste voidaan jakaa useampaan annokseen ja näin toteuttaa annostelu pienellekin lapselle. Kapseli avataan ja rakeet kaadetaan esimerkiksi paperin päälle. Paperilla kapselin sisältö on helppo jakaa silmämääräisesti useampaan osaan. Sopivan annoksen voi antaa pikkulapselle hedelmäsoseen kanssa, josta lapsi saa raudan imeytymistä parantavan C-vitamiinin. Loppuosa rakeista annetaan seuraavilla annostelukerroilla.

Suositeltava päivittäinen rauta-annos on 2–5 mg/painokilo rautaa vuorokaudessa jaettuna 1–3 annokseen (aikuisen annos on 100–200 mg). Jos potilas kokee vatsavaivoja rautalääkityksestä, kannattaa ottaa isompi kerta-annos vain joka toinen päivä. Rautavalmisteen mahdollisia haittavaikutuksia ovat vatsavaivat, pahoinvointi, ummetus ja ylävatsakipu. Joskus lääkkeen maku, ummetustaipumus tai vatsavaivat saavat lapsen kieltäytymään rautalisän käytöstä. Pienemmilläkin määrillä voidaan saavuttaa hyvä tulos samalla, kun haittavaikutukset usein vähenevät.

Ruokavalinnoilla voi lisätä raudan saantia ja tehostaa raudan imeytymistä. Hyviä raudan lähteitä ovat veri- ja liharuoat, seesamin- ja pinjansiemenet, tofu, ruisleipä, raaka pinaatti, viikunat, rusinat ja luumut. Myös valkoiset pavut, linssit, tonnikala, kikherneet ja cashewpähkinät ovat rautalähteitä.

Raudanpuutteen ehkäisyyn riittää pienillä lapsilla monipuolinen sekaruokavalio, jossa pitäydytään maitotuotteiden suositusmäärissä.

Potilaan seuranta

Jos hoito toteutuu sovitusti, rautalääke otetaan säännöllisesti ja ruokavalio on suositusten mukainen, kontrolleiksi riittävät verinäytteet. Raudanpuutoksen korjaantuessa verenkuvaan ilmestyy ensin punasolujen varhaismuotoja. Sittemmin korjaantuvat hemoglobiini ja rautaparametrit. Mikäli suotuisia laboratoriomuutoksia ei havaita, tarvitaan lisäselvittelyjä esimerkiksi imeytymishäiriön tai vuototaipumuksen tunnistamiseksi ja korjaamiseksi.

Jos raudanpuutteeseen on johtanut runsas kuukautisvuoto, selvitetään lisätutkimuksilla vuototaipumusta (esimerkiksi von Willebrandin tauti) ja ohjataan nuori gynekologin vastaanotolle. Hormonaalisella ehkäisyvalmisteella (e-pillerit) kuukautisvuoto saadaan useimmiten normalisoitua. Murrosikäiset tytöt, joilla on runsaat kuukautiset, tai reilusti liikuntaa harrastavat nuoret voivat tarvita pienen jatkuvan rautalisän, vaikka vakavin raudanpuuteanemia on hoidettu.

Rautahoitoa jatketaan yleensä noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun hemoglobiinitaso on palautunut normaaliksi. Ensimmäiset 2–3 kuukautta tähtäävät anemian korjaamiseen, ja toisessa vaiheessa tavoitteena on rautavarastojen täyttö. Joskus harvoin lääkityksen sieto- tai imeytymisongelmat voivat olla niin hankalia, että joudutaan siirtymään suonensisäisesti annosteltavaan rautavalmisteeseen.

Lisätutkimuksia erikoissairaanhoidossa tarvitaan mikäli veriarvot eivät korjaannu, vaikka ruokavalio on muutettu suositusten mukaiseksi, rautalääkkeen otto toteutuu suunnitellusti ja mahdollisiin runsaisiin kuukautisvuotoihin on saatu apua.

 

Kyllä

Päivitetty  4.8.2022