Anemia on yleistä tulehduksellisten suolistosairauksien ja reumatautien yhteydessä erityisesti diagnoosivaiheessa. Näiden perussairauksien aiheuttama tulehdus eli inflammaatio johtaa raudan käyttöhäiriön myötä mikrosytääriseen anemiaan. Tällaisen tulehdusanemian voi erottaa raudanpuuteanemiasta veren transferriinireseptorin (P-TfR) ja hepsidiinin (S-hepsid) määritysten avulla. Tulehdusanemiassa P-TfR on normaalitasolla ja hepsidiini lisääntynyt. Ferritiinitutkimus on näissä tilanteissa epäluotettava erottelija, koska tulehdus nostaa ferritiinin tasoa eikä taso enää tällöin kuvasta rautavarastojen suuruutta.
On myös olemassa kroonisia sairauksia, joissa tulehdus ei ole anemian pääasiallinen syy. Erityisesti näin on munuaissairauksissa, joissa anemia johtuu erytropoietiinihormonin tuotannon vajeesta. Erytropoietiini on munuaisten tuottama hormoni, joka kiihdyttää punasolutuotantoa.
Ruokavalion niukkuus ja yksipuolisuus aiheuttavat muutoksia verenkuvaan. Anemia kehittyy, kun ravitsemus on heikkoa, esimerkiksi anoreksiaa poteva lapsi tai nuori syö hyvin vähän tai rajoittaa muuten energiansaantinsa minimiin sekä liikkuu paljon. Runsaasti liikuntaa harrastava lapsi tai nuori voi kuluttaa enemmän energiaa kuin saa ravintoa, jolloin solumuodostus kärsii. Verenkuvassa punasolut ovat pieniä ja kalpeita ja hemoglobiini on matala.
Tulehdussairauksiin liittyvät anemiat korjaantuvat yleensä perussyyn hoitamisen myötä, mutta joskus voidaan tarvita myös verensiirto.
Lievempi mikrosytäärinen anemia voi joskus johtua muutoin terveen lapsen sairastamista tiheästi toistuneista infektioista. Lapsen ruokahalu on infektiokierteen aikana voinut olla tavanomaista huonompi, ja tulehdustila on huonontanut raudan käyttöä elimistössä. Kun yleistila jälleen kohentuu, korjautuu anemiakin nopeasti ilman muita toimenpiteitä.