Itsemyötätunto on ymmärrystä siitä, että kaikille sattuu välillä epäonnistumisia. Kukaan ei ole, eikä tarvitsekaan olla täydellinen. Itsemyötätunto tarkoittaa itsemme kohtelemista vaikeina hetkinä ystävällisyydellä ja lämmöllä. Se on samaa ystävällisyyttä, mitä osoitamme läheisiämme kohtaan, kun heillä on vaikeaa.
Itsemyötätuntoinen henkilö hyväksyy tunteensa ja ajatuksensa sellaisina kuin ne ovat, ilman että niitä tarvitsisi muuttaa tai piilottaa: "Nyt kävi näin ja on luonnollista, että minua harmittaa".
Itsemyötätunnon on huomattu vähentävän pelkoa ja häpeää sekä lisäävän onnellisuutta ja hyvinvointia. Sen sijaan itsekriittisyys ja itsensä soimaaminen lisäävät ahdistusta, masennusta ja pidentävät stressireaktioista palautumista. Ahdistunutta tai stressaantunutta oloa voidaan puolestaan haluta helpottaa mielihyvää tuovalla syömisellä, jonka jälkeen on uusi harmitus ylimääräisestä syömisestä. Itsemyötätuntoisen asenteen opettelu kannattaa!
Keinoja itsemyötätunnon tukemiseen
- Kohtele itseäsi lempeästi vaikealla hetkellä.
- Tue lasta, kun hän ei onnistu. Lapsen tulee kokea olevansa rakastettu ehdoitta.
- Hakeutukaa sellaiseen seuraan, jossa saatte hyväksyntää ja kannustusta.
- Vastoinkäymisten keskellä kannattaa keskittyä siihen, mitä hyvää elämässä on tällä hetkellä. Missä asioissa on onnistuttu?
- Itsemyötätunnon taitoja voi myös harjoitella.
Epäonnistumisiin ei kannata jäädä vellomaan
Epäonnistuminen luonnollisesti harmittaa, mutta siihen ei kannata jäädä pitkäksi aikaa vellomaan eikä palata entiseen. Sen sijaan kannattaa hetken miettiä mikä kävi näin ja suunnata ajatukset tulevaan.
- Miksi muutos ei toteutunut? Oliko tavoite liian suuri tai keinot väärät? Olisiko muutosta pitänyt suunnitella paremmin, olisiko siihen pitänyt osallistaa enemmän ihmisiä?
- Miten teemme jatkossa? Kokeilemmeko jotakin uutta tapaa vai muutammeko hieman toteutusta? Miten varmistamme, että muutos onnistuu jatkossa paremmin?