Toiminnallinen huonovointisuus tai pahoinvointi
Toiminnallinen huonovointisuus tai pahoinvointi on oire, jossa pahoinvointia esiintyy toistuvasti vähintään kaksi kertaa viikossa vähintään kahden viikon ajan. Pahoinvointi ei yleensä liity ruokailuun eikä pääty oksennukseen eikä ole selitettävissä millään sairaudella tai lääketieteellisellä syyllä.
Toiminnallinen oksentelu
Yksi tai useampi oksennus viikossa ilman, että taustalla on mitään sairautta tai että se liittyy syömishäiriöön tai ruoan mutusteluun eli ruminaatioon. Toistuva oksentelu on oire, jonka vuoksi muut sairaussyyt on poissuljettava.
Syklinen oksentelu
Syklistä oksentelua tai ruminaatio-oiretta voi esiintyä myös isommilla lapsilla.
Toiminnallinen dyspepsia
Toiminnallisella dyspepsilla tarkoitetaan aterianjälkeistä täyteläisyyden tunnetta, johon voi liittyä ylävatsalle paikantuva kipu ja polte. Lapsi voi lopettaa syömisen ja sanoa olevansa täynnä, vaikkei juuri mitään syönytkään. Tiheä, säännöllinen ateriaväli (2–3 tuntia), riittävä veden juonti ja rasvaisten ruokien välttäminen helpottavat oireita.
Toiminnallinen mahakipu
Toiminnallisesta mahakivusta puhutaan silloin, kun lapsella on vatsakipuja toistuvasti vähintään kerran viikossa useamman kuukauden ajan ilman, että oireisiin on löydettävissä lääketieteellistä sairautta. Vatsakivun lisäksi voi olla esimerkiksi pääkipua. Lapsi voi muuten hyvin: kasvaa, paino nousee eikä ummetusta tai jatkuvaa ripulia ole taustasyynä. Tutkimusten mukaan toiminnallista mahakipua esiintyy maailmanlaajuisesti 11–12 prosentilla kouluikäisistä lapsista.
Kipuun vaikuttuvat monet asiat. Kipu on perinteisesti mielletty varoittavaksi aistimukseksi kudosvauriosta. Tällaista kipua on esimerkiksi haavakipu tai umpilisäkkeen tulehduksen aiheuttama kipu. Kipua voi olla myös ilman elimellistä sairautta. Aivot ja maha-suolikanava ovat yhteydessä toisiinsa autonomisen hermoston sekä hypotalamus–aivolisäke–suoliyhteyden kautta. Viestintää tapahtuu molempiin suuntiin. Yhteydessä voi tapahtua säätelynhäiriöitä, joilla on tärkeä merkitys toiminnallisissa vatsakivuissa sekä muissa toiminnallisissa vatsaoireissa, kuten IBS:ssa. Kipu voi alun perin olla esimerkiksi virusmahataudin aiheuttama, mutta sitten kiputuntemus pitkittyy ja jää päälle. Joskus lapsen jännittäminen tai pelkotila voi aiheuttaa myös vatsakipua.
Kipukokemus on aina todellinen eikä vain ”lapsen päässä” tai keksitty. Lapsi voi joskus näin luulla ja kokea, ettei häntä uskota. Vatsakipu voi vaikeuttaa nukkumista, harrastuksiin ja kouluun menoa.
Vatsakivun pitkittyessä on tärkeää, että lääkäri kartoittaa oirekuvaa, arvioi lapsen kasvua ja ravitsemustilaa sekä sopii lapsen tutkimuksista ja hoidosta. Vastaanotolle tulleilta lapsilta tarkistetaan yleensä ainakin verenkuva ja keliakiavasta-aineet. Usein oireita on hyvä seurata esimerkiksi koululääkärikäynneillä.