Pähkinäallergiaa on kahdenlaista: lievää koivun ristiallergiaa ja varsinaista pähkinäallergiaa. Koivun siitepölyissä ja useissa pähkinöissä on samankaltaisia proteiineja, minkä vuoksi koivuallergisista 80 % on testeissä allergisesti herkistynyt hasselpähkinälle, 70 % mantelille ja 60 % maapähkinälle. Kuitenkin vain harvat saavat pähkinöistä vaikeita oireita.

Varsinainen pähkinäallergia on paljon harvinaisempaa. Ainoastaan 0.5–1 %:lla arvioidaan olevan vaikea pähkinäallergia, jolloin hyvin pienikin määrä pähkinää voi aiheuttaa vakavan reaktion. Vakavassa pähkinäallergiassa oireita aiheuttavan pähkinän tarkka välttäminen ja asianmukainen varalääkitys ovat keskeisen tärkeitä.

Näiden lasten on vältettävä myös tuotteita, joissa on merkintä ”saattaa sisältää pähkinää.” Vaikeasti pähkinäallergisten tulee myös pitää aina adrenaliiniruisketta mukana. Onneksi harva on vaikeasti allerginen monelle eri pähkinälajille.

Vaikea pähkinäallergia voidaan erottaa ristiallergiasta verikokeiden avulla (allergeenikomponenttitutkimukset). Verikokeiden avulla lääkäri voi myös tutkia, onko lapsi vaikeasti allerginen vain esim. maapähkinälle ja voiko hän käyttää muita pähkinöitä turvallisesti. Ihopistokokeella ei voi erottaa ristiallergiaa vaikeasta pähkinäallergiasta.