Lapsuuden aikana opitaan, milloin, miten ja minkä verran muun muassa makeisia syödään. Onko kotona esimerkiksi muutaman kerran viikossa makeita ”sattumia” vai syödäänkö niitä iso satsi karkkipäivänä.
Karkkipäivän haasteena on, että se ei opeta kohtuuteen vaan päinvastoin suuriin kerta-annoksiin. Karkkipäivän vuoksi karkkeja syödään, vaikka niitä ei silloin välttämättä edes tekisi mieli. Toisaalta, jos muina päivinä tekisi mieli pientä makeaa ruoan päätteeksi, sitä ei tunnu luvalliselta syödä.
Kohti kohtuutta
Tiukat kiellot voimistavat yleensä mielitekoja. Toisin sanoen ”sitä tekee mieli, mitä yrittää välttää”. Tiukat säännöt ovat omiaan luomaan epäonnistumisen kokemuksia, sillä niitä ei pysty noudattamaan kovin pitkään. Tämän takia lakot ja karkkipäivät harvoin toimivat. Ne eivät myöskään opeta kohtuullisuuteen.
Tiukkojen sääntöjen sijaan on parempi, että opetellaan syömään enimmäkseen kunnollista kehoa ravitsevaa ruokaa ja kohtuudella niitä ruokia, joita keho ei oikeasti tarvitse.
Pohdittavaa
- Miten herkkujen syömiseen suhtaudutaan perheessänne? Onko se koko päivän kestävää herkkujen mättöä? Varataanko namipäiväksi niin paljon karkkia, että sitä syödään vielä seuraavanakin päivänä?
- Voisiko jokainen päivä olla herkkupäivä? Voisiko jokaisen päivällisen päälle olla jokin pieni jälkiruoka? Tarvitaanko erillistä karkkipäivää?
- Mitä teillä pidetään herkkuna? Voisiko herkkuina pitää myös tuoreita mansikoita, viinirypäleitä tai palaa mustikkapiirakkaa?
Nautiskellaan, kun on sen aika
Syödäänkö perheessänne niin sanottuja ”hukkaan heitettyjä herkkuja”? Tällaisia ovat herkut, jotka syödään nopeasti ja juurikaan kiinnittämättä huomiota siihen, miltä herkku maistuu. Kun herkku loppuu, vastassa on vain ihmetys, minne herkku hävisi ja miltä se maistui?
Miettikää hetki, kummasta nautitte enemmän, suklaalevystä vai patukasta?
Yleensä on niin, että mitä enemmän herkkua on, sitä nopeammin se tulee syötyä. Vastaavasti, mitä vähemmän herkkua on, sitä hitaammin ja enemmän nautiskellen se yleensä syödään. Hitaampi syöminen ja syömiseen keskittyminen johtavat näin ollen suurempaan mielihyvään, vaikka määrä olisi ollut pienempi.
Miten kohtuullisuutta voi oppia?
- Syökää herkut aterian jälkeen, ei nälkäisenä. Tällöin mieltymys niihin ei lisäänny.
- Laittakaa kotona esille ruokaa, jota toivotte lapsen syövän enemmän eli esimerkiksi hedelmiä. Sen sijaan naposteluun houkuttavat ruoat, kuten keksit kannattaa jättää kaupan hyllylle.
- Menkää ostoksille hyvin syöneinä. Kiireessä ja nälkäisenä tulee valittua enemmän epäterveellisiä ruokia.
- Rajoittakaa lasten taskurahan määrää, mikäli rahat kuluvat esimerkiksi sokerisiin juomiin ja makeisiin.
- Käyttäkää lautasmallia myös leffaillan tarjoiluissa.
- Mikäli perheessä halutaan pitää karkkipäivää, suositeltava karkkiannos on enintään:
- 50 g (noin 15 kpl) alle kouluikäiselle ja
- 100 g (noin 30 kpl) koululaiselle
- Aikuisesta määrä voi tuntua pieneltä, mutta lapsi oppii pitämään sopivana sitä määrää, mitä hän tottuu syömään.
Kuvassa 50 ja 100 g karkkia.
Makeaa kerran viikossa vai joka päivä?
Joka päivä pieni makea jälkiruoka ruoan päälle ja kohtuudella karkkia kerran viikossa, sisältää kaloreita 1/3 siitä määrästä, mitä tulee karkkipäivän jumbopussista!
Lisäksi samalla oppii kohtuulliseen makean syömiseen, karkkiövereitä ei enää tarvitse.
Leffaillan herkkulautanen
Herkkulautasenkin voi koota lautasmallin mukaan, puolet kasvikunnan herkkuja! Kasvisten raikkaus tuo vaihtelua karkkien makeudelle ja sipsien suolaisuudelle.
Perjantairuokaa
Monessa perheessä perjantaina "heitetään vapaalle" syömisenkin suhteen. Syöminen voikin olla välillä vapaampaa ja sisältää enemmän epäterveellisinä pidettyjä ruokia. Näiden kaveriksi ja vastapainoksi olisi hyvä sisällyttää jotakin kasvispuolen kavereita.
Katso lisää
Perjantairuokaa kasvisten kera (PDF)