Lisälyönneistä johtuva rytmin epäsäännöllisyys tulee joskus esille sattumalöydöksenä lääkärintarkastuksessa. Harmittomia eteis- tai kammiolisälyöntejä esiintyy 15–75 %:lla terveistä oireettomista lapsista ja ne eivät tarvitse välttämättä seurantaa tai hoitoa.

Eteisperäinen nopealyöntisyys (supraventrikulaarinen takykardia, SVT) on lapsuusiän tavallisin todellinen rytmihäiriö, joka esiintyy 1–3 lapsella tuhannesta. Rakenteeltaan terve sydän kestää hyvin nopealyöntisyyttä, vaikka syke on rytmihäiriön aikana yli 200/min. Leikki-ikäiset osaavat itse kertoa sydämen poikkeavasta sykkeestä, joka näkyy ulospäinkin rintakehän läpi tai kaulasuonissa. Jos syke on niin tiheä, että sitä ei pysty ranteesta tai rintakehältä laskemaan, SVT on todennäköinen. Kohtauksellinen rytmihäiriö alkaa ja loppuu äkillisesti. Yleisin SVT:n aiheuttaja lapsuusiällä on sydämen ylimääräinen sähköinen johtorata (synnynnäinen oikorata tai kaksijakoinen eteis-kammiosolmuke). Rytmihäiriöiden selvittelyssä tärkeimmät asiat ovat tiedot oireista ja sydänfilmi (EKG). Olisi tärkeää saada EKG rekisteröityä rytmihäiriötuntemuksen aikana.

Vastasyntyneelle ja alle 3 kuukauden ikäiselle imeväiselle nopea rytmihäiriö voi olla jopa henkeä uhkaava. Se ilmenee epämääräisin oirein, kuten huonona syömisenä, oksenteluna ja tihentyneenä hengityksenä, jolloin lapsi tulee viedä sairaalan päivystyspoliklinikalle. Imeväisten rytmihäiriöt hoidetaan aina sairaalassa.

SVT:n hoito rytmihäiriöitä estävällä lääkityksellä toteutetaan lasten sydänsairauksien hoitoon perehtyneen lääkärin ohjauksessa. Lääkityksenä käytetään useimmiten beetasalpaajia. Kun lapsi on kasvanut yli 20 kg:n painoiseksi, voidaan rytmihäiriön aiheuttaja hoitaa suoniteitse katetriablaatiohoidolla, jolloin lääkityksestä pääsee eroon.

Aikuisilla esiintyvät rytmihäiriöt, eteisvärinä ja kammioperäiset rytmihäiriöt, ovat hyvin harvinaisia lapsuusiässä. Eteisvärinässä syke on epäsäännöllinen ja lapsilla ja nuorilla se voi liittyä hyvänlaatuisiin nopealyöntisyyskohtauksiin. Näiden katetrihoito poistaa myös eteisvärinätaipumuksen. Vasemmasta kammiosta lähtevä hyvänlaatuinen nopealyöntisyys (ns. faskikulaaritakykardia) voidaan myös hoitaa katetriteitse.

Mikäli lapsi tai nuori pyörtyy fyysisessä tai psyykkisessä rasituksessa, perusteelliset sydäntutkimukset erikoissairaanhoidossa ovat aina aiheelliset. Lapsen kouristuskohtauksen jälkeen tulee tutkia EKG eli sydänfilmi ainakin kertaalleen.

Synnynnäisen sydänvian leikkaushoidon jälkeen esiintyvien rytmihäiriöiden tutkimukset ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon, samoin tahdistinhoito ja harvinaisten perinnöllisten rytmihäiriösairauksien hoito (mm. pitkä QT -oireyhtymä, perinnöllinen monimuotoinen kammiotakykardia (CPVT)). Lasten tahdistinhoitoa käytetään liiallisen hidaslyöntisyyden hoidoksi. Myös sydämen vajaatoimintatahdistimia ja rytmihäiriön kääntäviä ns. iskeviä tahdistimia asennetaan tarvittaessa myös lapsille.​