Kampurajalka

Kampurajalka on tunnetuin jalan synnynnäinen rakenteellinen poikkeama, joka todetaan Suomessa noin 60–70 lapsella vuodessa.

​​Kampurajalat todetaan noin puolella lapsista molemminpuolisena. Pojilla esiintyvyys on hieman yleisempää kuin tytöillä. Perintötekijät voivat olla kampurajalkaisuuden taustalla, mutta syy on yleensä tuntematon.

Oireet ja löydökset​

Kampurajalasta on kyse silloin kun jalkaterä on varvasasennossa kallistuneena sisäänpäin jalkapohjan osoittaessa sisäänpäin. Kantapää sijaitsee normaalia korkeammalla ja kääntyneenä sisäänpäin. Kampurajalassa koko alaraaja on lyhyempi ja jalkaterä pienempi, lisäksi pohje on kapea ja lihakset tavallista pienemmät. Jalka on tyypillisesti jäykkä ja lapsi ei itse kykene muuttamaan jalan asentoa normaaliksi. Kampurajalkaisuuden syy on yleensä tuntematon. Pienellä osalla kampurajalkaisuus liittyy neurologisiin sairauksiin, kuten selkärankahalkioon tai oireyhtymiin, esimerkiksi artrogrypoosiin, jossa useat nivelet ovat virheasennossa ja jäykistyneitä.

Toteaminen

Kokenut lastenortopedi pystyy arvioimaan kampurajalan vaikeusasteen tunnustelemalla jalkaterän muovautuvuutta. Nivelsiteet ja jänteet ovat kampurajalassa kireät, jolloin jalka on jäykkä ja siitä puuttuu normaali liikkuvuus.

Hoito ja itsehoito

Hoito pyritään aloittamaan syntymän jälkeen ensimmäisten viikkojen aikana. Hoidon tavoitteena on toimiva, hyvän muotoinen, joustava ja kivuton jalka. Jalkaa pystytään helposti muovaamaan hyödyntäen vastasyntyneen luiden ja jänteiden pehmeyttä ja joustavuutta.

Kuvat: Kipsihoidon vaikutus kampurajalkojen asentoon.

Suomessa kampurajalkaa hoidetaan yleisesti Ponsetin menetelmällä. Menetelmä perustuu toistokipsauksiin, joissa virheasentoa pikkuhiljaa vaihe vaiheelta muovataan vastaamaan paremmin jalkaterän normaalia asentoa. Kipsin vaihtoja tarvitaan keskimäärin 5–6 kertaa. Muutaman viikon kipsausjakson jälkeen tehdään useimmille lapsista akillesjänteen katkaisutoimenpide täydentämään toistokipsauksella saavutettua jalan korjattua asentoa. Toimenpiteen jälkeen kipsihoitoa jatketaan vielä kolmen viikon ajan. Akillesjänteen katkaisutoimenpide tehdään joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa.

Toistokipsausten jälkeen lapsen jalkojen hoitoa jatketaan tankokenkien avulla. Tankokenkähoidon tavoitteena on estää virheasennon uusiutuminen. Hoidossa ovat aktiivisesti mukana fysioterapeutit, jotka vastaavat tankokenkähoidon ohjauksesta ja seurannasta.

Kuva: Tankokengät.

Tankokenkähoito

Tankokenkiä pidetään alkuvaiheen toistokipsauksien jälkeen hoitona yleensä 3 kuukauden ajan, 23 tuntia päivässä. Tämän jälkeen tankokenkiä käytetään unien aikana (14–16 tuntia päivässä) aina 5 ikävuoteen asti. Tankokenkähoito vaatii vanhemmilta sitoutumista ja motivoitumista. Tankokenkähoidon riittämätön toteutuminen on tavallisin syy kampurajalan uusiutumiselle onnistuneen alkuhoidon jälkeen. Lapselle tankokenkähoito luo turvaa ja ymmärrystä arkirutiineista. Kun tankokengät laitetaan jalkaan, on aika unelle.

Kuva: Tankokengät jalassa.

Kampurajalka jää tavallisesti normaalia jalkaterää pienemmäksi ja pohjelihas heikommaksi. Kampurajalka ei useinkaan hankaloita liikunnan harrastamista eikä vaikuta myöhemmässä elämässä ammatinvalintaan. Kampurajalka tarvitsee hyvän, tukevan kengän eikä erityisiä tukipohjallisia yleensä tarvita. Jalan kehitystä seurataan kasvuiän loppuun asti. Säännöllinen alaraajan venyttely fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti on tärkeää jalan liikkuvuuden ylläpitämiseksi.

Osion aloitussivulleSeuraava sivu

 


kampurajalka; lapsi

Päivitetty  1.10.2019 8.41