Kaarijalka

Kuva: Kaarijalka.

Kaarijalalla tarkoitetaan tilannetta, jossa jalkaholvi on korkea ja tähän voi liitt​yä kantaluun ja etujalkaterän kääntymistä sisäänpäin. Jalassa on varsin vahva liha​svoimien epätasapaino. Jalka on aluksi hyvin periksi antava, mutta kehittyy vähitellen jäykäksi. Kaarijalka voi olla perinnöllinen tai johtua jalkaterän toiminnallisesta häiriöstä. Kaarijalan syy voi olla tuntematon tai se voi liittyä joihinkin hermo- ja lihassairauksiin. Taustalla voi joskus olla esimerkiksi jalkaterän vamma tai synnynnäinen rakennepoikkeavuus.

Oireet ja löydökset

Kaarijalan oirekuva ja vaikeusaste vaihtelevat. Jalka voi olla lähes normaalisti toimiva ja oireeton tai jäykkä ja vahvasti oireileva. Kaarijalassa paino jakautuu epätasaisesti päkiöille ja kantapäille aiheuttaen vääränlaista kuormitusta jalalle. Kävelystä tulee helposti jäykkää, joissakin tilanteissa normaali askeltaminen on mahdotonta. Kaarijalassa voi esiintyä jonkun verran kipuoiretta jalan vääränlaisen kuormittumisen seurauksena.

Toteaminen

Kaarijalalle ominaiset piirteet (korkea holvikaari, jäykkyys, päkiän ja kantapään kuormittuneisuus) ovat tunnistettavissa tutkimalla jalkaa. Neurologisen perussairauden (synnynnäinen polyneuropatia) tunnistaminen on tärkeätä, koska ennuste ja hoidon aktiivisuus ovat erilaiset.

Hoito ja itsehoito

Kaarijalan hoitona käytetään tukevia kenkiä, joissa huomioidaan kaarijalan jäykkyys tai joustavuus. Jalkapohjan toimintoja tukevat erityisjalkineet tai yksilölliset pohjalliset, joissa on iskunvaimentimina pehmusteet päkiän ja kantapään alueella. Hoitoon kuuluvat fysioterapeuttiset harjoitteet. Jalkapohjien hieronnasta voi myös​ olla apua, tällöin kiristynyttä jännekalvoa venytetään hieronnan avulla. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä toimintakyky. Hankalan ja etenevän kaarijalan hoidossa joudutaan usein turvautumaan kirurgisiin toimenpiteisiin.