Vulvodynian tavallisin oire on yhdyntäkipu, joka tuntuu emättimen aukossa ja voi kroonistuessaan estää yhdynnän täysin.
Yleisesti vulvodyniaan liittyy vaginismia eli lantionpohjan lihasten jännittyneisyyttä, kipua tai spasmeja. Kipu voi olla tyypiltään myös kroonista, polttavaa hermokipua. Vulvodyniaan liittyy usein toistuvia emättimen hiiva- tai bakteeritulehduksia ja emättimen limakalvojen kuivuutta. Vulvodynian syntymekanismi on tuntematon, mutta joskus laukaisevana tekijänä voi olla hiivasieni-infektio, ehkäisypillereiden käyttö, alueen laser- tai jäädytyshoito tai lääkeaineallergia. Kipualueella on todettu olevan poikkeava tulehdusreaktio (VALT, vestibulum-associated lymphoid tissue) ja lisääntynyt kipuhermopäätteiden määrä.
Vulvodynian luonnollinen taudinkulku tunnetaan huonosti, mutta on arvioitu, että se paranee itsestään noin joka kolmannella sitä sairastavalla. Hoitojen tuloksena 50–90 prosenttia paranee täysin tai oireet lievittyvät siten, että esimerkiksi nautinnollinen seksuaalielämä on mahdollista.
Vulvodynia jaetaan karkeasti kahteen alatyyppiin: kosketusarkuutta aiheuttavaan vulvan vestibuliittisyndroomaan (VVS) ja hermokipuna oireilevaan dysesteettiseen vulvodyniaan. Molemmista alatyypeistä käytetään useita eri nimiä, ja joskus vulvodynia voi olla eri alatyyppien yhdistelmä.