Alkuraskauden pahoinvointiin voi liittyä ohimenevää kilpirauhasen liikatoimintaa, jonka aiheuttaa raskaushormonien lisääntyminen. Kaksosraskauksissa tämä on yleisempää. Tila vaatii joskus lääkehoitoa, mutta useimmiten riittää oireenmukainen hoito ja seuranta. Oireena voi olla sydämentykytystä, jota voidaan hillitä niin sanotulla beetasalpaajalääkityksellä.
Varsinainen raskauden aikana todettu kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on vajaatoimintaa harvinaisempi. Sitä esiintyy raskausaikana noin 0,1–0,2 prosentissa raskauksista. Hoitamaton hypertyreoosi voi johtaa äidin sydämen vajaatoimintaan, tyreoideamyrskyyn (kilpirauhashormonimyrkytys), ennenaikaiseen synnytykseen, raskausmyrkytykseen eli pre-eklampsiaan, sikiön kasvuhidastumaan tai perinataalikuolleisuuden ja jopa äitikuolleisuuden riskin kasvamiseen. Onneksi edellä mainitut komplikaatiot ovat harvinaisia.
Basedowin eli Gravesin tauti
Tavallisin kilpirauhasen liikatoiminnan syy on Basedowin eli Gravesin tauti. Muita syitä ovat liikatoimiva kyhmystruuma sekä yksittäinen liikatoimiva kilpirauhaskyhmy. Myös kilpirauhastulehduksiin voi liittyä ohimenevä liikatoimintavaihe.
Basedowin eli Gravesin tauti on yleensä tiedossa jo ennen raskautta. Raskausaikana se voi tuottaa ongelmia ja vaatii usein kilpirauhashormonin eritystä estävää lääkitystä. Taudin aktiviteetti rauhoittuu usein raskauden aikana jopa niin paljon, että lääkitys voidaan lopettaa kokonaan. Kilpirauhashormonien tason seuraamista laboratoriokokein suositellaan aluksi 4–6 viikon välein.
Basedowin taudissa veressä voi joskus esiintyä vasta-aineita. Vasta-aineet läpäisevät istukan ja voivat joskus harvoin aiheuttaa sikiön tai vastasyntyneen kilpirauhasen liikatoiminnan. Aktiivista Basedowin tautia sairastavilta määritetään vasta-aineet raskausaikana. Mikäli vasta-aineet ovat selvästi koholla, neuvola ohjeistetaan seuraamaan sikiön sydämenlyöntitiheyttä yksilöllisen suunnitelman mukaan.