Diabeetikkoraskauksien ja -synnytysten hoito on keskitetty tiettyihin keskus- ja yliopistosairaaloihin, joihin raskautta toivova tyypin 1 diabeetikko lähetetään suunnittelukäynnille jo ennen ehkäisyn lopettamista. Foolihappolisä (4 mg/vrk) on syytä aloittaa jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Mikäli raskaus ei ole toiveissa, tulee varmistaa luotettava raskauden ehkäisy, kuten e-pillerit tai kierukka. Tupakointi lisää paitsi sikiökomplikaatioiden myös diabeteksen lisäsairauksien riskiä, joten sen lopettaminen on tärkeää riippumatta raskaussuunnitelmista.
Raskautta edeltävä ja raskausajan verensokeritasapaino vaikuttavat keskeisesti komplikaatioiden riskiin tyypin 1 diabeetikon raskaudessa. Mitä huonompi hoitotasapaino (eli mitä korkeampi pitkäaikaissokeri, HbA1c) on alkuraskaudessa, sitä suurempi on diabetekseen liittyvien sikiön epämuodostumien riski. Suuri osa äidin korkean verensokerin aiheuttamista epämuodostumista syntyy jo ennen seitsemättä raskausviikkoa, minkä vuoksi diabeetikkojen raskauksien tulisi olla aina suunniteltuja. Suositeltava pitkäaikaissokerin tavoitetaso raskauden alkaessa on alle 53 mmol/mol eli alle seitsemän prosenttia.
Mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon pyrkiminen on kuitenkin tärkeää läpi raskauden. Äidin korkeat verensokeriarvot keski- ja loppuraskaudessa lisäävät muun muassa sikiön liikakasvun ja vastasyntyneen matalan verensokerin eli hypoglykemian todennäköisyyttä. Terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta tukevat yleensä hyvän hoitotasapainon ylläpitämistä.
Raskaus muuttaa äidin aineenvaihduntaa, minkä vuoksi verensokerin tiheä mittaaminen on tarpeen. Insuliiniannoksia joudutaankin lisäämään moneen kertaan raskauden jälkimmäisen puoliskon aikana. Synnytyksen jälkeen insuliinitarve palaa yleensä raskautta edeltävälle tasolle tai voi olla imetyksen vaikutuksesta jopa pienempi.