Endometrioosia voi esiintyä missä tahansa vatsaontelon alueella tai jopa sen ulkopuolella. Tavallisimmat esiintymispaikat ovat vatsakalvon tai munasarjojen pinta tai kohdun kannatinsiteet.
Endometrioosia voi olla
virtsarakon seinämässä
suolistossa (paksusuolen, peräsuolen, ohutsuolen tai umpilisäkkeen pinnalla tai seinämässä)
palleassa
kohdussa
emättimen pohjukassa
emättimen ja peräsuolen välisessä seinämässä (niin sanottu rektovaginaalisen septumin endometrioosi)
vatsanpeitteiden leikkausarvissa.
Endometrioosi jaetaan kolmeen pääryhmään esiintymispaikkansa mukaisesti:
Pinnalliset endometrioosipesäkkeet ovat muutaman millimetrin kokoisia pistemäisiä pesäkkeitä vatsaontelon pinnoilla. Niiden väri vaihtelee tuoreista läpikuultavista tai punertavista pesäkkeistä sinertävän rusehtaviin vanhempiin pesäkkeisiin. Pesäkkeiden arpeutuessa ne muuttuvat valkoisiksi.
Munasarjan sisälle voi muodostua vanhaa verta sisältävä endometrioosikysta eli endometriooma. Endometriooman koko voi vaihdella yhdestä senttimetristä jopa kahteenkymmeneen senttimetriin.
Endometrioosipesäkkeitä, jotka kasvavat kudokseen yli 5 millimetrin syvyyteen, kutsutaan syväksi endometrioosiksi. Tätä endometrioosin muotoa esiintyy noin 10 prosentilla endometrioosipotilaista.
Syvän endometrioosin tavallisimmat esiintymispaikat ovat
kohdun takakannatinsiteet (sakrouteriiniset ligamentit)
vaginan takaseinämä
peräsuolen (rektumin) seinämä.
Syvää endometrioosia voi esiintyä myös virtsateissä, tavallisimmin rakon seinämässä. Pikkulantion sivuilla tai lähellä kohdun takakannatinsiteitä kasvaessaan endometrioosi voi ahtauttaa munuaisista virtsarakkoon kulkevia virtsajohtimia aiheuttaen munuaisaltaan laajentuman.
Päivitetty 22.10.2020
