Syvän laskimotukoksen aiheuttaa veren hyytyminen laskimoissa. Tavallisimmin syynä on verenvirtauksen hidastuminen, mutta syynä voi olla myös verisuonen seinämän vaurio tai lisääntynyt tukostaipumus.
Tukos syntyy yleisimmin alaraajoihin, joiden syvissä laskimoissa verenkierto on erityisen altis hyytymishäiriöille. Harvinaisempia ovat pään ja kaulan alueen, yläraajan tai vatsaelinten syvät laskimotukokset. Ihon alla pinnallisissa laskimoissa esiintyy laskimotulehduksia, muttei merkittäviä tukoksia.
Laskimotukosten riskitekijöitä ovat raskaus, pitkä liikkumattomuus esimerkiksi sairauden, alaraajakipsin tai pitkän lentomatkan seurauksena, suuret leikkaukset, ehkäisytabletit etenkin tupakoivilla naisilla, syöpä, ylipaino ja perinnölliset hyytymishäiriöt. Väestöstä 10–15 prosentilla on perinnöllinen tai hankinnainen tukostaipumus.
Raskauden aikana laskimotukos kehittyy yli 80 prosentilla vasempaan alaraajaan todennäköisesti johtuen siitä, että kohtu painaa vasenta lonkkavaltimoa ja tämä edelleen lonkkalaskimoa näiden risteyskohdassa. Tukosriski on suurimmillaan heti synnytyksen jälkeen. Keisarileikkauksen jälkeen tukosriski on 2–3-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Tukoksen uusiutumisriski raskausajan syvän laskimotukoksen jälkeen on 1–15 prosenttia. Tukosvaara pienenee synnytyksen jälkeen 6 viikossa ennen raskautta olleelle tasolle.