Kipu missä puolella kehoa tahansa voi vaikeuttaa seksistä nauttimista tai ylipäätään seksuaalisen halun löytymistä. Kipuun voi liittyä häpeän, syyllisyyden ja vihankin tunteita, jos ei kyetä tyydyttävään seksuaaliseen toimintaan tai tyydyttämään kumppanin tarpeita. Kipu voi paitsi turhauttaa ja ahdistaa itseä, myös lisätä kumppanin epävarmuutta seksuaalisessa kohtaamisessa. Kivuista kärsivää ei välttämättä uskalleta koskea tai seksiin tehdä aloitetta, koska pelätään aiheutettavan vain enemmän kipua ja ahdistusta.
Kipuihin kannattaa hakea apua. Seuraavista osioista löytyy apukeinoja erilaisiin naisen sukupuolielinten kiputiloihin. Kumppanin kanssa on myös hyvä keskustella avoimesti kivusta sekä omista ja kumppanin toiveista seksin ja läheisyyden suhteen. Rauhallisesti etenemällä ja antamalla itselle tilaa keskeyttää tai hidastaa tahtia voidaan löytää molemmille sopiva tapa nauttia seksuaalisuudesta kivuista huolimatta.
Kuivat limakalvot
Emättimen ja ulkosynnyttimien limakalvojen oheneminen ja kuivuus liittyvät naishormonin (estrogeenin) puutteeseen. Vaiva on yleisin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla. Ongelmaa voi kuitenkin esiintyä myös imettävillä naisilla, gynekologisten leikkausten jälkitilana ja munasarjan vajaatoiminnan, vulvodynian ja lääkehoitojen yhteydessä. Limakalvojen kuivuutta ja kirvelyä aiheuttavia lääkehoitoja voivat olla muun muassa ehkäisypillerit, tietyt endometrioosilääkkeet ja syövän hoidossa käytettävät solusalpaajat.
Emättimen limakalvojen vahvistamiseksi voi käyttää apteekista ilman reseptiä saatavia hormonittomia tai hormonivalmisteita. Hormonittomissa emätinpuikoissa kosteuttavana aineena on hyaluronihappo, joka kosteuttaa ja vahvistaa limakalvoa. Emättimen ja ulkosynnyttimien limakalvojen hoitoon voi myös päivittäin käyttää neutraaleja ja hajustamattomia öljyjä tai pitkävaikutteista kosteusgeeliä. Yhdynnässä liukuvoiteen käyttö on välttämätöntä. Liukuvoiteita on öljy-, vesi-, silikoni- ja rasvapohjaisia. Mikäli ehkäisykeinona on käytössä kondomiehkäisy, on varmistettava, että käytetty liukuvoide ei haurastuta kondomia.
Mikäli hormonittomista valmisteista ei saa riittävää apua, voi emättimen ja ulkosynnyttimien alueen limakalvoa itsehoitaa naishormonivalmisteella. Apteekista voi ilman reseptiä ostaa hyvin matala-annoksisia estriolia tai estradiolia sisältäviä voiteita tai emätinpuikkoja. Lääkehoito kannattaa aloittaa asettamalla yksi emätinpuikko emättimeen joka ilta 1–2 viikon ajan ja sen jälkeen harventaa annostelu 2–3 kertaan viikossa. Hormonimäärä on näissä itsehoitovalmisteissa hyvin matala ja vaikutus paikallinen.
Milloin yhteys lääkäriin?
Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, mikäli omahoito ei auta, esiintyy epäselvää veristä vuotoa tai jos oireet viittaavat tulehdukseen.
Vulvodynia
Vulvodynia on häpyalueen, ulkosynnyttimien tai ulkoisten sukupuolielinten monimuotoinen, krooninen kiputila. Tavallisin oire on yhdyntäkipu, joka tuntuu emättimen aukossa ja voi kroonistuessaan estää yhdynnän täysin.
Yleisesti vulvodyniaan liittyy vaginismia eli lantionpohjan lihasten jännittyneisyyttä, kipua tai spasmeja. Kipu voi olla tyypiltään myös kroonista, polttavaa hermokipua. Vulvodyniaan liittyy usein toistuvia emättimen hiiva- tai bakteeritulehduksia ja emättimen limakalvojen kuivuutta. Vulvodynian syntymekanismi on tuntematon, mutta joskus laukaisevana tekijänä voi olla hiivasieni-infektio, ehkäisypillereiden käyttö, alueen laser- tai jäädytyshoito tai lääkeaineallergia. Kipualueella on todettu olevan poikkeava tulehdusreaktio (VALT, vestibulum-associated lymphoid tissue) ja lisääntynyt kipuhermopäätteiden määrä.
Vulvodynian luonnollinen taudinkulku tunnetaan huonosti, mutta on arvioitu, että se paranee itsestään noin joka kolmannella. Hoitojen tuloksena 50–90 prosenttia paranee joko täysin tai oireet lievittyvät siten, että esimerkiksi nautinnollinen seksuaalielämä on mahdollista.
Vulvodynia jaetaan karkeasti kahteen alatyyppiin, kosketusarkuutta aiheuttavaan vulvan vestibuliittisyndroomaan (VVS) ja hermokipuna oireilevaan dysesteettiseen vulvodyniaan. Molemmista alatyypeistä käytetään useita eri nimiä, ja joskus vulvodynia voi olla yhdistelmä eri muodoista.
Vulvan vestibuliittisyndrooma
Vulvan vestibuliittisyndrooma eli paikallinen provosoituva vulvodynia (lyhenne VVS, myös vestibulodynia) on yleensä nuorten naisten (20–40-vuotiaiden) tauti. VVS:ssa voidaan todeta selvät kosketuksesta aktivoituvat kipupisteet emättimen eteisessä (vestibulum). Kipu tai kirvely ilmaantuu yritettäessä työntää jotakin emättimeen (penis, tamponi, sormi, gynekologinen tutkimusspekula). Kipureaktio on kosketuksen voimaan nähden suhteettoman voimakas (allodynia). Limakalvoilla voi olla lievää punoitusta, mutta yleensä kipukohtia ei voi silmin muusta limakalvosta erottaa. Vulvan vestibuliittisyndroomaan liittyy usein psyykkistä oireilua, mutta sen ajatellaan olevan pikemmin seuraus taudista kuin taudin taustatekijä. Muu gynekologinen terveydentila ei VVS-potilailla poikkea muusta väestöstä.
Dysesteettinen vulvodynia
Dysesteettisella vulvodynia (essentielli vulvodynia, neuropaattinen vulvodynia, pudendaalineuralgia) on yleensä hieman vanhempien naisten tauti. Siinä kipu on hermokipua eli neuropaattista kipua. Selviä kipupisteitä ei voida havaita, ja tyypillinen oire on jatkuva, vaikeasti paikannettavissa oleva kipu häpyhermon (nervus pudendalis) hermottamalla alueella emättimen ja välilihan seudulla. Kipu voi säteillä myös virtsateihin, peräaukkoon, pakaroihin, reisiin ja ristiselkään. Yhdyntä ei välttämättä pahenna kipua, vaan sen sijaan kipu pahenee yleensä iltaa kohden ja pitkään istuessa. Dysesteettisen vulvodynian hoito perustuu hermokipulääkkeisiin.
Itsehoito
- Kaikki limakalvoja ärsyttävä tulisi karsia: pesu pelkällä vedellä, ei saippuaa, ei hajusteita, ei pikkuhousunsuojia, ei keinokuituisia tai kiristäviä alusvaatteita (ei stringejä), ei liian tiukkoja housuja.
- Malttia ihokarvojen poistoon, poisto häpyhuulten alueelta voi lisätä vulvodyniaa ja myös infektioriskiä.
- Ilmakylvyt hoitavat limakalvoja ja tästä syystä suositellaan nukkumista ilman pikkuhousuja.
- Riittävä juominen päivän mittaan (vähintään 1,5 litraa), jotta virtsa ei väkevöidy liikaa ja ärsytä limakalvoja.
- Kuivien limakalvojen paikallishoito
- Liukuvoiteen käyttö aina yhdynnässä
- Omatoiminen lantionpohjan lihasten harjoittelu yhdistettynä lihasten tietoisen rentouttamisen opetteluun
- Kivun paikallinen omahoito: jääpalat, lämmin suihku (HUOM! Liiallinen suihkuttaminen useita kertoja päivässä kuivattaa ihoa ja limakalvoja).
- Ennen yhdyntää voi limakalvoille laittaa ilman reseptiä apteekista saatavaa puudutegeeliä.
- Yhdyntää ei pidä harrastaa 6-9 kuukauteen, jos oireet ovat hyvin voimakkaita.
- Jotkut potilaat ovat saaneet avun akupunktiosta, vyöhyketerapiasta tai ruokavaliohoidosta (runsaskuituinen, liian sokerin ja huonojen hiilihydraattien välttäminen), mutta tieteellistä näyttöä näistä ei ole.
Milloin yhteys lääkäriin?
Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, mikäli itsehoito ei auta.
Lue lisää:
Vulvodynia (Terveyskirjasto)
Edellinen sivuSeuraava sivu