Miehen sukupuolielimiä ovat siitin (penis), kivekset (testis), lisäkivekset (epididymis), kivespussi, virtsaputki ja siemenjohdin.
Kivekset tuottavat miehen sukusolut, siittiöt, joita tarvitaan lisääntymisessä. Siittiöt varastoituvat lisäkivekseen kiveksen pinnalle, josta ne siemensyöksyn myötä kulkeutuvat siemenjohdinta pitkin virtsaputkeen ja purkautuvat siemennesteen mukana elimistön ulkopuolelle. Kivekset ovat lisääntymisen kannalta miehen tärkeimmät sukupuolielimet.
Pojilla murrosiän alkamisesta kertoo kivesten kasvaminen, tavallisimmin 9–13 vuoden iässä. Penis alkaa kasvaa vuotta myöhemmin. Poikien murrosiän kehitykseen kuuluvat myös yölliset siemensyöksyt, iho- ja sukuelinkarvoituksen lisääntyminen ja kasvupyrähdys.
Miehellä toimiva hypotalamus-aivolisäke-kivesakseli vastaa miessukuhormonien ja siittiöiden kypsymisestä ja niiden tuotannosta.
Tämän järjestelmän toiminta on edellytys miehen normaalille hedelmällisyydelle. Aivolisäkkeen erittämät gonadotropiinit, luteinisoiva hormoni (LH) ja follikkelia stimuloiva hormoni (FSH), säätelevät kivesten toimintaa. LH säätelee miessukuhormonin, testosteronin, tuotantoa ja FSH siittiöiden tuotantoa. Kiveksen erittämä testosteroni on välttämätöntä murrosiän alkamiselle, miehisten sukupuoliominaisuuksien muodostumiselle ja siittiötuotannolle.
Siittiöiden muodostus eli spermatogeneesi tapahtuu kiveksessä sijaitsevissa pitkissä siementiehyeissä. Tiehyeiden reunamilla olevat pyöreät siittiöiden kantasolut erilaistuvat kypsiksi hännällisiksi siittiöiksi noin 70 vuorokautta kestävässä prosessissa. Normaalissa siittiössä (kuva alla) on nähtävissä perintötekijät sisältävä pää, lyhyt keskikappale ja pitkä siimamainen häntä. Erilaistumisen päätteeksi siittiöt kulkeutuvat siementiehyitä myöten lisäkivekseen ja edelleen siemensyöksyssä ulos virtsaputkesta.
Normaalissa siittiössä on nähtävissä perintötekijät sisältävä pää, lyhyt keskikappale ja pitkä siimamainen häntä.
Siittiöitä muodostuu koko miehen eliniän ajan, mutta siittiömäärät vähenevät hiljalleen keski-iästä alkaen. Iän myötä siittiöiden perintötekijöihin kertyy mutaatioita, jotka voivat vaikuttaa niiden kykyyn hedelmöittää munasolu ja aikaansaada kehittyvä alkio.
Siemennestehäiriöt todetaan yleensä lapsettomuustutkimuksissa. Siemennestehäiriön taustalla voivat olla muun muassa anatomiset syyt (kivesten laskeutumishäiriö, kives- ja nivusalueen leikkaukset, kiveskohjut), geneettiset syyt (Klinefelterin oireyhtymä, Y-kromosomin muutokset), yleissairaudet (diabetes, kives- tai muu syöpä), huomattava ylipaino, tupakointi ja alkoholi sekä erilaiset lääkeaineet.