Kilpirauhasen yli- ja alitoiminta voi vaikuttaa äidin ja sikiön terveyteen. Vaikutukset voivat jäädä pysyviksi.
Kilpirauhastoiminnaltaan normaalilla naisella kilpirauhasen tilavuus kasvaa raskausaikana. Kilpirauhashormonipitoisuuksissa tapahtuu muutoksia heti raskauden alussa raskaushormonien koriongonadotropiinin eli HCG:n ja estrogeenin vaikutuksesta. Kilpirauhashormonin vapautumista stimuloivan hormonin (TSH) pitoisuus laskee, joskus kilpirauhashormonien T4 ja T3 pitoisuudet vastaavasti kasvavat.
Alkuraskaudessa on tavallista, että vapaan T4:n ja T3:n pitoisuudet lisääntyvät, mutta raskauden loppupuolella tapahtuu pitoisuuksien vähäistä laskua. Raskauden aikana jodin tarve kasvaa muun muassa lisääntyvän munuaispuhdistuman ja kilpirauhasen kasvavan jodinoton takia.
Raskaus ja synnytys käynnistävät joskus synnytyksen jälkeisen niin sanotun postpartumtyreoidiitin (lymfosyyttityreoidiitti), joka ilmaantuu 2-12 kuukautta synnytyksestä. Sille on tyypillistä alkuvaiheen hypertyreoosi, jota seuraa hypotyreoosivaihe. Lopulta suurimmalla osalla kilpirauhastoiminta toipuu normaaliksi. On tärkeää tietää, että kilpirauhaslääkityksestä ei tule pysyvä, vaan se lopetetaan, kun hormonituotanto on normalisoitunut.