Anemiassa veren hemoglobiiniarvo (Hb) on normaalia alhaisempi. Raskauden aikana käytännössä jokaisen naisen hemoglobiiniarvo laskee. Tämä johtuu pääasiassa veren laimenemisesta eli veriplasman, veren nestemäisen verisoluttoman osan, määrä lisääntyy 40 prosenttia enemmän kuin punasolujen määrä. Myös raudantarve lisääntyy raskauden aikana. Toisaalta raudan imeytyminen ravinnosta paranee.
Anemian rajana pidetään ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana Hb-tasoa 110 grammaa/litra, toisen kolmanneksen aikana tasoa 100 grammaa/litra ja viimeisen kolmanneksen aikana jälleen tasoa 110 grammaa/litra. Äidille ja sikiölle haitallisena pidetään arvoa alle 80 grammaa/litra. Hemoglobiinia seurataan neuvolassa ja sieltä ohjataan tarvittaessa aloittamaan rautalisä.
Raskaudenaikaisen hemoglobiinin laskun lisäksi anemian taustalla voi olla useita muitakin syitä. Useimmissa tapauksissa syynä on raudanpuute. Elimistön rautavarastojen määrä voidaan tarkistaa laboratoriokokein.
Raudanpuuteanemia voi johtua liian vähäisestä raudan saannista, raudan imeytymishäiriöstä (esimerkiksi keliakiaa sairastavilla) tai vuodosta johtuvasta menetyksestä (esimerkiksi colitis ulcerosa).
Anemiaa voi aiheuttaa myös perussairautena oleva verisairaus tai foolihapon tai B12-vitamiinin puutos. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia anemian syitä raskaana olevilla.
Raudanpuuteanemian hoito on ensisijaisesti suun kautta otettava rauta (ferrosulfaattia 100–200 milligrammaa päivässä). Rautavalmisteita saa apteekista ilman reseptiä. Tabletti on suositeltavaa ottaa nukkumaan mennessä tai aterioiden välillä. Jos anemia on vaikea, eikä odottaja pysty käyttämään suun kautta otettavia rautavalmisteita tai rauta ei imeydy suolistosta, voidaan rauta antaa myös suonensisäisesti. Jos Hb-taso on hyvin matala (alle 80 grammaa/litra), voidaan harkita myös punasolusiirtoja.
Foolihapon puutteeseen on olemassa suun kautta otettavia tabletteja. B12-vitamiinin puutteeseen voi käyttää korvausta joko tablettimuodossa tai lihakseen annettava injektiona.