Muu hoito on oireenmukaista. Äidin ja lapsen voinnin jatkuva seuranta on tärkeää. Äidin oireiden seuranta tapahtuu joko tihennetysti äitiyspoliklinikalla tai osastohoidossa säännöllisin verenpaineen mittauksin vähintään kahdesti vuorokaudessa ja laboratoriotutkimuksin. Sikiön kasvua ja vointia seurataan toistuvin ultraäänitutkimuksin ja sydämen toimintaa rekisteröivällä kardiotokografialla (KTG).
Lepo sairaalassa tarkoittaa liikkumisen ja yhtäjaksoisen toiminnan, esimerkiksi lukeminen, käsityöt, television katselu, rajoittamista, riittävän pitkää yöunta sekä lepäämistä myös päivällä. Ympäristö pyritään saamaan rauhalliseksi, jotta lepo olisi mahdollista. Lepohoito laskee verenpainetta ja parantaa istukan verenkiertoa. Valkuaisvirtsaisuuden määrää seurataan virtsan niin sanotulla alb/krea-suhteella, josta voidaan määrittää laskennallisesti vuorokaudessa erittyvä valkuaismäärä. Joskus kerätään koko vuorokauden virtsamäärä, josta määritetään proteiini- eli valkuaiseritys. Ruokavaliossa on syytä välttää suolan ja rasvan runsasta käyttöä. Synnyttäjän painon seuranta on yksi voinnin seuraamisen keinoista.
Seurannan tarkoituksena on erityisesti havaita muutokset oirekuvassa. On huomattava, että jokaisen potilaan tilanne on lähtökohdiltaan ja oirekuvaltaan yksilöllinen, minkä vuoksi toinen voi saada erilaiset ohjeet kuin toinen. Myös sairaalahoitojakson pituus vaihtelee yksilöllisesti. Eri pituisia kotilomia on mahdollista saada voinnin ja löydösten mukaan. Jos tilanne kehittyy pahemmaksi levosta ja lääkehoidosta huolimatta, harkitaan raskauden päättämistä. Tällöin punnitaan toisaalta tilan äidille aiheuttamat riskit ja toisaalta ennenaikaisuuden sikiölle aiheuttamat haitat.
Synnytyksen jälkeen äidin oireet korjautuvat yleensä nopeasti ja hyvin. Seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski uusiutuvaan pre-eklampsiaan, mutta tautimuoto on tällöin yleensä lievempi.