MS-tauti on autoimmuunitauti, jossa muodostuu aivojen ja selkäytimen tulehduspesäkkeitä. Kuten muissa autoimmuunitaudeissa, täsmällinen syntysyy on tuntematon. Yleisimmät oireet ovat lihasheikkous, tasapaino- ja näköhäiriöt, rakon ja suolen toimintahäiriöt sekä poikkeava uupumus. Aaltomaisesti etenevä tautimuoto on tavallisin: se on noin 90 prosentilla sairastuneista. MS-tauti on yleisempi naisilla kuin miehillä. Keskimääräinen sairastumisikä on noin 20-40 vuotta.
MS-taudin hoidon suunnittelu niin, että raskaustoive otetaan huomioon hyvissä ajoin ennen raskausyritystä, on tärkeää. Tällöin voidaan valita immunologinen lääkitys niin, että se suojaa MS-taudin pahenemisvaiheilta hyvin myös tässä tilanteessa, ja toisaalta että sen tauottaminen raskauden ajaksi ei tuo erityisiä haasteita. Mikäli MS-taudin hoidossa on käytössä fingolimodi, se tulisi lääkelopetukseen liittyvän tautiaktivaation riskin vuoksi vaihtaa toiseen lääkitykseen hyvissä ajoin ennen raskaustoivetta. Natalitsumabin käyttöön liittyy myös lääkelopetukseen liittyvän tautiaktivaation merkittävä riski, minkä vuoksi sen vaihtaminen ennen raskausyritystä CD20-monoklonaaliseen vasta-aineeseen (rituksimabi tai ofatumumabi) tai jatkaminen raskausviikolle 34 pidennetyin annosvälein ovat yksilöllisesti harkittavat vaihtoehdot.
MS-potilaiden rutiininomainen äitiyspoliklinikkaseuranta raskauden aikana ei ole tarpeen. MS-tauti ei altista raskaus- tai synnytyskomplikaatioille eikä vaikuta haitallisesti sikiöön. Synnytystapa valikoituu synnytysopillisin perustein, eikä MS-tautia sairastavalla ole lähtökohtaisesti estettä alatiesynnytykseen.
Raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen MS-tauti on yleensä raskausaikana tavallista rauhallisempi niin, ettei uusia oirejaksoja (pahenemisvaiheita) ilmene. MS-taudin seuranta tapahtuu raskauden aikana oman neurologin toimesta. Immunologisen hoidon jatkamista raskauden aikana arvioidaan yksilöllisesti. Monet suun kautta annosteltavista lääkkeistä ovat teratogeenisia eli sikiökehitykselle haitallisia, ja nämä tulee lopettaa jo hyvissä ajoin ennen raskausyritystä. Toisaalta osa lääkkeistä vaikuttaa pitkään pahenemisvaiheilta suojaavasti annostelun jälkeen, jolloin ne tuovat suojaa myös raskausajalle, vaikka lääkitys tauotetaan. Mikäli natalitsumabia jatketaan raskausaikana, tulee vastasyntyneen verenkuva tarkistaa ja elävien heikennettyjen rokotteiden antamista lykätä. Raskauden aikana pahenemisvaiheita voidaan hoitaa turvallisesti kortisonipulssihoidolla. Rutiininomaisia magneettikuvia MS-taudin seurantaan ei raskausaikana suositella, mutta magneettikuvaus voidaan ilman varjoainetta tarvittaessa tehdä.
Heti synnytyksen jälkeen, erityisesti ensimmäisten kolmen kuukauden ajan, mutta vielä vuoteen asti synnytyksestä, uusien oirejaksojen riski on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin ennen raskautta. Korkeatehoinen immunologinen lääkitys on sen vuoksi yleensä tarpeen. Imetys ei vaikuta haitallisesti MS-taudin aktiivisuuteen. Imetyksen aikana on turvallista käyttää
CD20-monoklonaalisia vasta-aineita (rituksimabi ja ofatumumabi; imetys sallittu 4 tuntia infuusiosta), beetainterferoneja, glatirameeriasetaattia ja natalitsumabia.