Lapsen kuollessa kohtuun perhe joutuu läpikäymään lapsen kuolemaan liittyvän traumaattisen kriisin. Sairaalan henkilökunta on tukena heti suruprosessin alkuvaiheessa. Jo sairaalahoidon aikana synnyttäjälle sekä puolisolle tai lähiomaiselle järjestetään mahdollisuus tavata sairaalateologi, sosiaalityöntekijä sekä tarvittaessa psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykiatri.
Sairaalateologi on evankelis-luterilaisen kirkon työntekijä, joka työskentelee sairaalassa. Sairaalateologin työhön kuuluu potilaiden ja omaisten henkinen ja hengellinen tukeminen. Teologi auttaa myös hautajaisiin liittyvissä järjestelyissä. Hautausluvan saamiseksi tarvittavan kuolintodistuksen kirjoittaa sairaalan lääkäri.
Sairaalan sosiaalityöntekijältä ja Kelasta saa tarkempia tietoja etuuksista ja taloudellisista asioista kohtukuolematilanteessa. (kts kohta Kela etuudet linkki)
Suruvaiheen kesto on yksilöllinen: vaihe kestää aina muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Käsittelyvaiheessa synnyttäjä käy menetystä läpi yhdessä puolison ja lähiomaisten kanssa. Pikku hiljaa menetys ymmärretään ja se muuttuu osaksi perheen kokemuksia. Suruprosessi voi kestää vuosiakin. Ulkopuolisten on joskus vaikea nähdä sitä surua ja tuskaa, jossa perhe elää ja jota perhe kokee. Kohtukuoleman kokeneilla voi olla suuri tarve puhua vauvasta. Vanhemmat toivovat, että heidän surunsa ja vanhemmuutensa tunnustetaan. Asiasta puhuminen auttaa monia kääntämään raskaan surun rakkaaksi muistoksi lapsesta, jonka elämä oli lyhyt mutta arvokas. Suomessa toimii KÄPY-Lapsikuolemaperheet ry, josta perhe saa vertaistukea saman vaikean elämäntilanteen jo kokeneilta.