Keskenmenoja on noin 15 prosentissa todetuista raskauksista. Suurin osa, noin 75 prosenttia, tapahtuu alkuraskaudessa ennen 13. raskausviikkoa. Tavallisin syy keskenmenoon on sikiön vakava kromosomipoikkeavuus. Siten alkavaa tai käynnistynyttä keskenmenoa ei voi myöskään lääketieteellisesti estää.
Ikä on merkittävä keskenmenoja lisäävä tekijä. Naisen ylittäessä 35 ikävuotta keskenmenon riski kasvaa. Myös miehen iällä on merkitystä. Raskautta toivovan pariskunnan kannattaa pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin: ylipainoa, tupakointia ja päihteiden käyttöä kannattaa välttää. D-vitamiinin ja foolihapon saannista kannattaa huolehtia raskautta yrittäessä.
Raskaus voi keskeytyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jolloin nainen ei välttämättä edes tiedä olevansa raskaana. Aivan alkuraskauden keskenmenossa raskaustesti on positiivinen, mutta kuukautiset ovat muutaman päivän myöhässä ja vuoto saattaa olla normaalia runsaampaa ja kivuliaampaa. Näissä tapauksissa ei tarvita minkäänlaista hoitoa.
Myöhempi keskenmeno alkaa yleensä vähäisellä verenvuodolla, joka muuttuu runsaammaksi. Vuodon mukana saattaa tulla suuriakin hyytymiä. Kuukautiskipujen kaltaiset alavatsa- ja selkäkivut ovat yleisiä. Joskus sikiö on voinut olla kuolleena useampia viikkoja ja keskenmeno havaitaan kohdun kasvun pysähtymisenä. Myöhäinen keskenmeno, eli keskenmeno, joka tapahtuu 12. raskausviikon jälkeen, voi alkaa myös lapsivedenmenolla.