Krooniset sairaudet ja hedelmällisyys

Diabeetikon raskaus tulee aina suunnitella etukäteen, koska huonoon sokeritasapainoon liittyy suurentunut epämuodostumien riski. Foolihappolisä tulisi aloittaa jo 2–3 kuukautta ennen raskausyritystä normaalia suuremmalla annoksella eli 4–5 mg/vrk. Foolihapporeseptin saa omalta lääkäriltä.

Diabeetikolla saattaa olla käytössään myös lääkkeitä, jotka voivat lisätä epämuodostumien vaaraa. Tällaiset lääkkeet on syytä vaihtaa turvallisempiin jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Diabeetikon raskaudenaikainen seuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa.

Molempien puolisoiden verenpaine tulisi hoitaa hyvälle tasolle ennen raskauden yrittämistä. Hoitavan lääkärin kanssa valitaan valmiiksi turvallinen verenpainelääke, joka sopii myös raskausaikana. Joskus riittää verenpainelääkkeen vaihto vasta, kun raskaus on alkanut.

Sairastettu syöpä tai varsinkin sen hoidossa käytetyt solusalpaajat, muut lääkkeet ja sädehoito voivat heikentää naisen sekä miehen hedelmällisyyttä palautuvasti tai pysyvästi. Monet hoidot varhaistavat naisen vaihdevuosi-ikää, jolloin hedelmällinen ikäkausi lyhenee. Syöpälääkärin kanssa on hyvä neuvotella raskauden turvallisesta ajankohdasta, sillä syövän tulisi olla hyvässä remissiossa ennen raskausyrityksiä. Syöpähoidot voivat myös vaikuttaa raskauden ennusteeseen, mutta suurimmalla osalla syövän sairastaneista raskauden kulku on normaali.

Epilepsia ja osa sen hoidossa käytettävistä lääkkeistä lisäävät sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriötä. Sikiön epämuodostumariski on epilepsialääkkeitä käyttävillä naisilla noin kolminkertainen (7,1 prosenttia) normaaliväestöön (2,3 prosenttia) verrattuna. Tämän riskin pienentämiseksi jo raskauden suunnitteluvaiheessa suositellaan suurennettua foolihappoannosta eli 4–5 mg x 1. Epilepsialääkitys suunnitellaan jo ennen raskautta tehokkaaksi ja turvalliseksi. Tavoitteena on hyvä hoitotasapaino mahdollisimman pienellä lääkeannoksella.

MS-tauti yleensä rauhoittuu raskauden aikana, mutta heti synnytyksen jälkeen taudin relapsien määrä taas lisääntyy. Tavanomaisista immunomoduloivista lääkkeistä beetainterferonista ja glatirameerista on jo yli 15 vuoden käyttökokemus. Viitteitä haitallisista sikiövaikutuksista ei ole saatu, ja beetainterferonia ja glatirameeriasetaattia voidaan todennäköisesti käyttää turvallisesti raskauden alkuun asti. Kokemus natalitsumabista on vähäisempää. Natalitsumabin käytössä on suositeltu jopa kolmen kuukauden pituista varoaikaa ennen suunniteltua raskautta. Fingolimodin ja mitoksantronin epäillään olevan haitallista sikiön kehitykselle, ja lääkkeen käyttö tulisi lopettaa viimeistään kaksi kuukautta ennen raskaudenehkäisyn lopettamista.

Endometrioosin suomenkielinen nimi on kohdun limakalvon sirottumatauti. Nimen mukaisesti kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla. Estrogeenin vaikutuksesta pesäkkeet kasvavat. Endometrioosia on noin 10 prosentilla naisista.

Naisen lapsettomuudesta noin 10–20 prosentin arvellaan johtuvan endometrioosista. Sen aiheuttamia kipuja hoidetaan munasarjojen estrogeenieritystä vähentävillä lääkkeillä, kuten yhdistelmäehkäisypillereillä ja jatkuvalla keltarauhashormonilla. Ne kuitenkin estävät raskaaksi tulon. Hormonilääkityksen lopettamisen jälkeen endometrioosioireet voivat uudelleen pahentua ja lapsettomuuden jatkotutkimuksiin kannattaakin hakeutua jo kuuden kuukauden raskausyrityksen jälkeen. Tuolloin valitaan tapauskohtaisesti paras hoitotapa, joko suoraan lapsettomuushoidot, esimerkiksi koeputkihedelmöityshoito tai ensin endometrioosin leikkaushoito sekä tarvittaessa jatkossa lapsettomuushoidot.