Siirry sivun sisältöön

Endometrioosin lääkehoito

Endometrioosikipua hoidetaan ensisijaisesti kipulääkkeillä ja hormonihoidolla. Kivun hoito on tärkeää, jotta ehkäistään kivun kroonistuminen.

Kipulääkkeet

Endometrioosiin liittyy krooninen tulehdusreaktio, joten tulehduskipulääkkeet, esimerkiksi ibuprofeiini ja naprokseeni, auttavat usein endometrioosikipuun. Parasetamolia voidaan käyttää tulehduskipulääkkeen rinnalla.

Pitkäaikaiseen tulehduskipulääkkeiden käyttöön voi liittyä haittoja, kuten lisääntynyt suolistoverenvuodon riski. Myöskään raskautta toivottaessa ei suositella tulehduskipulääkkeiden käyttöä, koska ne voivat heikentää raskauden alkamisen todennäköisyyttä.

Mikäli kipu kroonistuu eli muuttuu pitkäaikaiseksi, kipulääkitykseen lisätään kipukynnystä nostava lääke usein yhteistyössä kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin kanssa. Endometrioosikivun hoito kipulääkkeillä on oireiden hoitoa eikä vaikuta itse kivun syyhyn. Lähtökohtaisesti endometrioosipotilas tarvitsee hormonaalista hoitoa kipulääkityksen ohella.

Hormonaalinen hoito

Hormonaalinen hoito on endometrioosin hoidon kulmakivi, ja endometrioosipotilas tarvitsee hormonaalista hoitoa kipulääkkeiden ohella koko hedelmällisen iän ajan. Kun epäily endometrioosista syntyy, pitää kivun hoito aloittaa mahdollisimman pian kivun kroonistumisen estämiseksi.

Koska estrogeenilla on keskeinen rooli endometrioosikivun synnyssä, on hoidossa perinteisesti pyritty estämään ovulaatiota ja näin vähentämään munasarjaperäistä estrogeenieritystä. Vaikka hormonihoitojen vaikutus perustuu ensisijaisesti ovulaation estoon ja sitä kautta estrogeenisynteesin vähentymiseen, on hormonihoidoilla myös muita vaikutusmekanismeja.

Ne vähentävät vatsaontelon tulehdusta, endometrioosin leviämiseen tarvittavien uudisverisuonten muodostumista ja kipuhermosäikeiden määrää.

Kaikki hormonaaliset hoidot vähentävät kuukautisvuodon määrää, jolloin myös vatsaontelon puolelle munanjohtimien kautta valuva kuukautisvuoto - poikkeava kohdun limakalvo - vähenee. Tämä mekanismi on todennäköisesti luultua tärkeämpi hormonihoitojen vaikutusmekanismi. Endometrioosipotilaan hoidossa kannattaakin suosia mahdollisimman vuodottomia hoitoja.

Yhdistelmäehkäisyvalmisteet (tabletit, rengas ja laastari) ja keltarauhashormoni ovat käytetyimmät hoitomuodot niiden hyvän siedettävyyden ja suhteellisen edullisen hinnan vuoksi.

Yhdistelmäehkäisyvalmisteen aloituksessa on huomioitava samat vasta-aiheet kuin ehkäisyä aloitettaessa yleensäkin eli yhdistelmäehkäisyn käyttöön liittyvä hieman lisääntynyt veritulppariski. Keltarauhashormonivalmisteisiin tällaista riskiä ei liity.

Keltarauhashormonitabletteja on useita eri merkkejä ja usein kokeilemalla löytyy sopiva valmiste. Tauoton keltarauhashormonihoito hoitaa samalla ehkäisyn.

Keltarauhashormoni voidaan annostella myös paikallisesti kohtuun käyttämällä hormonikierukkaa. Hormonikierukasta vapautuu levonorgestreeli-keltarauhashomonia, minkä seurauksena kohdun limakalvo ja endometrioosipesäkkeet kutistuvat. Hormonikierukka näyttäisi olevan tehokas hoitomuoto myös syvässä endometrioosissa.

Myös keltarauhashormonia vapauttava implantti, joka asennetaan paikallispuudutuksessa kyynärvarren sisäsyrjälle ihon alle, on tehokas endometrioosin oireiden hoidossa.

Hankalissa tilanteissa, mikäli edellä mainitut hormonihoidot eivät auta, harkitaan voimakkaan hormonihoidon aloitusta. Tällaisia ovat kerran kuussa pistoksina otettavat aivolisäkkeen hormonitoimintaan vaikuttavat lääkkeet, jotka aiheuttavat keinotekoisen vaihdevuositilanteen ja estrogeenierityksen vähenemisen (GnRH-analogit).

Jotta pistokset eivät pitkässä hoidossa aiheuttaisi vaihdevuosioireita tai luun haurastumista, niiden rinnalle aloitetaan usein näitä oireita helpottavat estrogeeni-keltarauhashormoniyhdistelmä. Vaihtoehtoisesti voidaan miettiä yhdistelmäehkäisyn kanssa niin sanottuja aromataasi-estäjä-tabletteja, joilla estetään myös muualta kuin munasarjoista erittyvän estrogeenin syntyminen.

Päivitetty 22.10.2020