Anemiassa veren hemoglobiiniarvo (Hb) on normaalia alhaisempi. Raskauden aikana käytännössä jokaisen naisen Hb laskee. Tämä johtuu pääasiassa veren laimenemisesta eli veriplasman, veren nestemäisen verisoluttoman osan, määrä lisääntyy 40 prosenttia enemmän, kuin punasolujen määrä. Myös raudantarve lisääntyy raskauden aikana. Toisaalta raudan imeytyminen ravinnosta paranee.
Anemian rajana pidetään ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana Hb tasoa 110, toisen kolmanneksen aikana 100 ja kolmannen aikana jälleen 110 g/l. Haitallisena äidille ja sikiölle pidetään Hb alle 80 grammaa/litra. Neuvolassa seurataan hemoglobiinia ja tarvittaessa ohjataan aloittamaan rautalisä.
Raskauden aikaisen hemoglobiinin laskun lisäksi anemian taustalla voi olla useita muitakin syitä. Useimmissa tapauksissa syynä on raudanpuute. Elimistön rautavarastojen määrä voidaan tarkistaa laboratoriokokein.
Raudanpuuteanemia voi johtua liian vähäisestä raudan saannista, raudan imeytymishäiriöstä (esimerkiksi keliakiaa sairastavat) tai vuodosta johtuvasta menetyksestä (esimerkiksi colitis ulcerosa).
Anemiaa voi aiheuttaa myös perussairautena oleva verisairaus, foolihapon tai B12-vitamiinin puutos. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia anemian syitä raskaana olevalla.
Raudanpuuteanemian hoito on ensisijaisesti suun kautta otettava rauta (ferrosulfaattia 100–200 milligrammaa päivässä). Rautavalmisteita saa apteekista ilman reseptiä. Suositeltavaa on ottaa tabletti nukkumaan mennessä tai aterioiden välillä.
Jos anemia on vaikea, eikä odottaja pysty käyttämään suun kautta otettavia rautavalmisteita tai rauta ei imeydy suolistosta voidaan rauta antaa myös suonensisäisesti. Hyvin matalan Hb-tason (alle 80 grammaa/litra) ollessa kyseessä voidaan harkita myös punasolusiirtoja.
Foolihapon puutteeseen on olemassa suun kautta otettavia tabletteja. B12-vitamiinin puutteeseen voi käyttää korvausta joko tablettimuodossa tai lihakseen annettava injektiona.