​​​​​​
Useimmilla pahoinvointi ja oksentelu alkavat 4.-7. raskausviikon kohdalla, joillakin jopa aiemmin mutta kaikilla yleensä ennen 9. raskausviikkoa. Usein myös haju ja makuaistit herkistyvät. Usein oireet ovat voimakkaimmillaan aamulla mutta pahoinvointia voi esiintyä mihin vuorokauden aikaan tahansa tai sitä voi olla koko ajan.  

Raskauspahoinvointiin ei ole pystytty osoittamaan mitään selvää yhtä syytä. Taustalla on ajateltu olevan mm hormonaaliset syyt. Istukkahormonin (beeta-HCG) pitoisuudet eivät kuitenkaan korreloi suoraan pahoinvoinnin vaikeusasteeseen. Kuitenkin pahoinvointi on voimakkaampaa esim. monisikiöraskauksissa, joissa beeta-HCG:n pitoisuus on tavallista suurempi. Yleensä pahoinvointi menee ohi 16. viikkoon mennessä. ​

Raskauspahoinvointi ja oksentelu ei aiheuta keskenmenoja, ei lisää ennenaikaisen synnytyksen vaaraa eikä aiheuta sikiön kasvun hidastumista. Vaikeasta raskauspahoinvoinnista (hyperemesis gravidarum) kärsii noin yksi nainen sadasta. Sen aiheuttama oksentelu on niin usein toistuvaa ja rajua. Pahoinvointi ja oksentelu aiheuttavat hyvin harvoin ongelmia raskaudelle. Vaikea raskauspahoinvointi jatkuu yleensä reilusti ensimmäistä kolmannesta (12.–13. viikkoa) kauemmin. ​

Pahoinvointiin usein auttaa pienien välipalojen syöminen usein päivän aikana. Juomisen ja syömisen tärkeys pitää muistaa pahoinvoinnista huolimatta.  

​Raskauspahoinvointiin ei ole suoraan lääkehoitoa vaan elämäntapa- tai ruokavaliohoito useimmiten auttaa. Psyykkistä rasitusta aiheuttavia harrastuksia kannattaa vähentää ja lepoa lisätä.  Ruokailussa kehotetaan syömään vähän kerralla, välttämään raskaita, rasvaisia ja mausteisia ruokia ja nauttimaan mieluimmin ruokia, jotka itsestään tuntuu hyviltä.