Ketoaineet

Ketoaineita voidaan mitata sekä virtsasta että verestä. Virtsaliuska antaa suuntaan antavan tuloksen ja ei ole niin tarkka kuin verikoe.

Ketoaineiden pikaimittaus on mahdollista osassa verensokerimittareita siihen tarkoitetulla omalla liuskalla. On olemassa myös erillisiä mittareita ketoaineiden mittaukseen. Käytettäessä pikamittaria sormenpäänäytteestä mitataan beetahydroksivoihapon määrää.

Ketoaineiden normaali viitearvo veressä on alle 0,6 mmol/l.

Kun paastoat vereesi ilmaantuu varastorasvan palaessa jonkin verran ketoaineita. Niitä nimitetään nälkähapoiksi. Jo paasto yön yli voi tuottaa hieman ketoaineita – myös diabetesta sairastavalla. Tilanne korjaantuu, kun ravinnosta saadaan lisää hiilihydraattia.

Kun hiilihydraattien saanti ravinnosta on niukkaa, sokeria vapautuu maksan varastoista vereen kuten paastotilassa. Hermosolut käyttävät suurimman osan tästä saatavilla olevasta sokerista. Lihassoluille energiaa saadaan polttamalla rasvahappoja. Veren ketoaineiden määrä riippuu hiilihydraattien saannista. Lievässä ketoosissa ketoaineiden määrä on hieman koholla eli 0,6–1,5 mmol/l. Kohtalaisessa ketoosissa, esimerkiksi erittäin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ketoaineita voi olla vielä runsaammin.

Insuliinin puutoksessa, jos insuliinin saanti keskeytyy tai sen tarve huomattavasti lisääntyy, ketoaineiden tuotto kiihtyy entisestään ja verensokeri nousee. Happamien ketoaineiden kertyessä on riski, että veri muuttuu liian happamaksi ja kehittyy happomyrkytys eli ketoasidoosi. Ketoaineiden noustessa yli 1,5 mmol/l happomyrkytyksen riski on diabeteksessa suurentunut ja insuliinin annostelua ja nesteen saantia pitää lisätä. Ketoaineiden ollessa yli 3 mmol/l on happomyrkytyksen riski korkea. Lue lisää ketoaineiden mittaamisesta ja insuliinin annostelusta:

• Ketoaineiden mittaaminen ja toiminta tulosten perusteella