Diabetesta sairastamattomalla verensokeri on paastotilassa pääsääntöisesti 4,0–6,0 millimoolia litrassa (mmol/l). Aterian jälkeen verensokeri pysyy terveellä henkilöllä laboratorion laskimonäytteessä alle 7,8 mmol/l ja sormenpäästä otetussa mittauksessa alle 8,9 mmol/l.
Diabetesta sairastavalla verensokeri voi hoitamattomana tai vakavan tulehduksen yhteydessä nousta hyvin korkealle, esimerkiksi välille 20–30 mmol/l. Korkeasta verensokerista käytetään nimitystä hyperglykemia.
Kansainvälisessä luokituksessa korkea verensokeri jaetaan:
- korkea verensokeri: 10,0–13,9 mmol/l
- huomattavan korkea verensokeri: > 13,9 mmol/l
Käytännössä on tärkeä erottaa tilapäinen verensokerin nousu ja toistuva, trendimäinen, verensokerin nousu.
Tilapäinen verensokerin nousu korjaantuu itsestään tai se voidaan insuliinihoitoisella hoitaa pikainsuliinin lisäannostelulla. Toistuvaan, tiettyyn aikaan vuorokaudesta tai tietyn aterian tai tietyn tekemisen yhteydessä tapahtuva verensokerin nousun syytä pitää selvitellä tarkemmin ja muuttaa hoitoa syyn mukaan.
Pidempiaikaisesti liian korkea verensokeri kiinnittyy verisuonten seinämien rakenteisiin ja sidekudokseen. Seurauksena on vaurioita pienissä ja suurissa verisuonissa ja hermoissa sekä sidekudoksen rakenteessa. Vuosien kuluessa ne aiheuttavat erilaisia diabeteksen lisäsairauksia.