Insuliini imeytyy verenkiertoon eri pistosalueilta eri nopeudella. Vatsan alue on nopein ja pakaran alue hitain. Koska imeytymisessä on vaihtelua paikasta riippuen kannattaa pyrkiä siihen, että tietty insuliinivalmiste pistetään tietylle alueelle, kuitenkin niin että pistopaikkaa vaihdetaan alueella säännöllisesti ja laajasti aluetta käyttäen esimerkiksi vaihtamalla vatsan puolta tai reidestä toiseen säännöllisesti.
Ateriainsuliini kannattaa pääsääntöisesti pistää vatsan alueelle.
Perusinsuliini kannattaa pääsääntöisesti pistää laajalti pistosalueita käyttäen ja säännöllisesti pistospaikkaan vaihtaen reiteen tai pakaraan. Jos reisissä oleva rasvakudos on niukkaa, niin perusinsuliinin voi pistää myös vatsan sivuun.
Pistopaikan kunto vaikuttaa insuliinin imeytymiseen. Toistuvasti samaan paikkaan pistäminen voi aiheuttaa kudosmuutoksia, jotka heikentävät insuliinin imeytymistä. Jos alueelle on päässyt muodostumaan kudosvaurioita, voi insuliinin vaikutus olla uudelle vaurioitumattomalle pistosalueelle siirryttäessä aikaisempaa voimakkaampi.
Korkeampi lämpötila, esimerkiksi helteellä, saunassa tai lämpimässä kylvyssä, nopeuttaa myös insuliinin imeytymistä. Samoin verenkierron kiihtyminen esimerkiksi liikunnan yhteydessä.