Tyypin 1 diabeteksen epäily herää yleensä korkean verensokerin aiheuttamien oireiden perusteella: henkilön virtsaneritys lisääntyy, häntä janottaa ja väsyttää ja paino laskee. Verensokeri on usein reilusti koholla eli yli 10–20 mmol/l. Oireet kehittyvät ja pahenevat tyypillisesti päivien tai muutamien viikkojen aikana. Aikuisena sairastuneilla oireiden kehittyminen voi olla hitaampaa kuin lapsilla.
Tyypin 1 diabetekseen viittaavat:
- alle 40-vuotiaana sairastuminen
- alun perin normaali paino tai vain lievä ylipaino
- voimakas laihtuminen
- ei selkeää metabolista oireyhtymää
- (lähi)sukulaisella tyypin 1 diabetes
- henkilöllä on jokin muu autoimmuunisairaus
Toteamisvaiheessa valtaosalla (yli 80 prosentilla) on todettavissa autoimmuunitulehdukseen liittyviä vasta-aineita verenkierrossa.
Tyypin 1 diabetes yleensä puhkeaa, kun toimintakykyisiä ja insuliinia tuottavia beetasoluja on jäljellä noin 20 prosenttia. Tällöin solujen insuliinituotanto ei riitä pitämään verensokeria normaalina ja se lähtee koholle. Omaa insuliinieritystä voidaan tutkia verikokeesta C-peptidin määrityksellä.
Vaikeassa insuliininpuutoksessa poltetaan rasvakudosta ja vapautuvista rasvahapoista muodostuu happamia ketoaineita. Ketoaineita mitataan verinäytteestä pikamittarilla tai laboratoriokokeella. Jos ketoaineita kertyy runsaasti, vaarana on happomyrkytys.
Insuliinihoidon aloituksen jälkeen ja verensokerin korjaannuttua haiman beetasolujen insuliinierityskyky usein osittain toipuu tilapäisesti. Insuliinin tarve pienenee tällöin. Tätä nimitetään remissioksi. Se voi kestää muutamasta kuukaudesta jopa pariin vuoteen.