Sensori asetetaan ihon läpi asettimella, jossa on neula. Neula poistetaan ja ihon alle jää pieni anturi. Se mittaa soluvälinesteen glukoosipitoisuutta. Anturin päällä on tai siihen kiinnitetään lähetin. Lähetin lähettää sensorista glukoosiarvot langattomasti vastaanottimeen eli erilliseen lukulaitteeseen. Lukulaite voi olla myös älypuhelin, älykello tai insuliinipumppu.
Yksittäinen sensori toimii ihonalaisessa rasvakudoksessa 1–2 viikkoa, jonka jälkeen se vaihdetaan. Hoitaja opettaa kuinka sensori asetetaan ja vaihdetaan itse. Saatavilla on myös pidempiaikaisia, ihonalaiskudokseen asennettavia eli implantoitavia sensoreita, joiden asennus suoritetaan hoitopaikassa. Osa sensorijärjestelmistä on kalibroitu tehtaalla, osa tarvitsee päivittäin 2–4 verensokerin kalibrointimittausta sormenpäästä.
Lukulaite ilmoittaa glukoosilukeman, glukoosikäyrän ja nuolen glukoosiarvojen muutoksen suunnasta. Siihen voidaan kirjata insuliiniannokset, hiilihydraatit, liikunnan ja erilaisia tapahtumia tai huomiota. Osasta laitteista on mahdollista lähettää glukoosiarvoja myös toiselle henkilölle älypuhelinsovelluksen välityksellä.
Suomessa on käytössä useampia glukoosisensorijärjestelmiä, joiden saatavuus vaihtelee hyvinvointialueittain. Voit keskustella eri vaihtoehdoista sekä niiden saatavuudesta joko tilapäiseen tai jatkuvaan sensorointiin oman hoitajan ja lääkärisi kanssa.
Saat lisää tietoa Suomessa käytössä olevista glukoosisensorijärjestelmistä maahantuojien sivuilta, jotka löydät kohdasta "Aiheeseen liittyvää".