Matalan verensokerin oireiden heikentyminen tai muuttuminen on tavallista pitkään tyypin 1 diabetesta sairastaneilla. Verensokeria nostavien hormonien eritys heikkenee. Glukagonivaste on heikentynyt tai puuttuu kokonaan. Myös adrenaliinivaste on vaimentunut, mikä tylpistää varoittavia oireita. Henkilön on tärkeää oppia tunnistamaan uudenlaiset oireet alhaisesta verensokerista johtuviksi, jotta hän osaa hoitaa tilanteen ajoissa.
Oireiden heikentyminen voi myös olla merkki siitä, että sokeritasapaino on liian "tiukka”. Jos sokerihemoglobiini HbA1c tulos on insuliinihoidossa alle 48 mmol/mol (6,5%), kannattaa glukoosisensoroinnilla tarkistaa alhaisten verensokeriarvojen esiintyminen. Jos hypoglykemioita esiintyy toistuvasti tiettyyn aikaan vuorokaudesta, pitää sinä aikana vaikuttavan insuliinin annosta vähentää tai annostelun ajankohtaa muuttaa.
Jos diabetesta sairastavalla esiintyy jatkuvasti alhaisia, erityisesti alle 3 mmol/l verensokereita, elimistö ”tottuu” matalaan verensokeriin. Tällöin vastareaktiot käynnistyvät huonosti ja insuliinituntemukset heikentyvät ja oireet ilmaantuvat vasta vielä alemmilla verensokerin arvoilla hermo-oireina. Tämä lisää edelleen vakavan verensokerin laskun vaaraa.
Jos matalan verensokerin oireet ovat pysyvämmin heikentyneet, suositellaan jatkuvaa hälyttävää glukoosisensoria. Verensokerin tavoitetasoa voi olla tarpeen hieman nostaa ja tavoitella esimerkiksi verensokeria 5–8 mmol/l aamulla ja ennen ateriaa ja 8–10 mmol/l nukkumaan mennessä.