Kun diabetes todetaan, mitataan verensokeri eli veren glukoosipitoisuus toistetusti laboratoriossa. Jatkossakin verensokerin paastomittauksia voidaan tehdä laboratoriossa muutaman kerran vuodessa, jos verensokerin omamittausta ei ole käytössä.
Verensokerin omamittausten tarve vaihtelee diabeteksen hoitomuodon, liian matalan verensokerin riskin eli hypoglykemiaherkkyyden, verensokeritason ja ajankohtaisen tilanteen mukaan. Mittauksia tarvitaan enemmän silloin, kun on käytössä insuliinihoito tai diabeteslääkkeitä, jotka saattavat laskea verensokeria liian alas. Myös sairastumisen alkuvaiheessa tai lääkehoidon muuttuessa mittauksia tarvitaan useammin. Tavoitteena on päivittäinen pärjääminen ja lyhyellä sekä pidemmällä aikavälillä turvallinen verensokerin taso.
Verensokerin voi mitata perinteisesti sormenpäästä ja kirjata tulokset allekkain ennen ja jälkeen syömisten omaseurantavihkoon. Kun ne on oikein kirjattu yhdessä käytetyn hoidon kanssa, niin vihkosta saa yleensä nopeasti käsityksen hoidon toimivuudesta. Säännöllisen verensokerin omamittausten avulla diabetesta sairastava oppii muokkaamaan diabeteksen hoitoa jokapäiväisessä elämässä ja vaihtelevissa tilanteissa tarkoituksenmukaisella tavalla. Näin löytyy turvallinen ja sopiva lääkehoito, ja insuliiniannokset voi arvioida oikein suhteessa ruokaan ja liikuntaan sekä erilaisiin tilanteisiin.
Mittaukset voidaan jakaa:
- hoitomuodon mukaiseen perusseurantaan
- tehoseurantaan ennen vastaanottoa tai sokeritasapainon korjaamisessa
- tarvittaessa tehtäviin tilannekohtaisiin mittauksiin.
Verensokerin mittaustuloksia voi itse tarkastella ja jakaa hoitopaikkaan erilaisia purkuohjelmia tai sovelluksia hyödyntäen. Raportteja tuloksista voi tarkastella ja analysoida älypuhelimen tai tietokoneen näytöltä.
Tulosten luotettavuuden edellytyksenä on, että mittaaminen on tehty oikein, hoitovälineitä käytetään ja liuskoja säilytetään ohjeiden mukaisesti.