Diabetesta sairastava käy äitiyspoliklinikan seurannassa tiheästi koko raskauden ajan. Alkuraskaudelle on tyypillistä verensokerin mataluus. Raskauspahoinvoinnin yhteydessä insuliiniannostelun tulee olla varovaista ja ruokavalintojen painottua niihin ruokiin, jotka maistuvat.
Insuliinitarve alkaa lisääntyä raskausviikoilta 20–24 alkaen. Insuliinimäärien nousuun vaikuttavat raskaushormonit, joiden vaikutuksesta insuliini ei tehoa niin hyvin kuin aiemmin. Insuliinin tarve on suurimmillaan raskausviikoilla 28–32. Loppuraskautta kohti seurantakäynnit tihentyvät viikoittaisiksi.
Verensokerin tavoite omamittauksissa on 3.5–5.5 mmol/l ennen ateriaa ja 5.5–7.8 mmol/l aterian jälkeen.
Aterianjälkeistä verensokeria mitataan
- kaksi tuntia jokaisen pääaterian jälkeen,
- raskausviikolta 24 alkaen puolitoista tuntia ateriasta
- ja raskausviikolta 26 alkaen tunti aterian jälkeen.
Monipisto- tai pumppuhoidon yhteydessä käytettävä glukoosisensorointi on raskauden ja imetyksen aikana erittäin hyödyllinen.
Verensokeri ei saa olla liian korkea raskauden aikana, koska vauva kasvaa silloin haitallisen suureksi. Sopiva ruokailu ja liikunta ovat tärkeä osa hoitoa. Hiilihydraattien ja ruokavalion laatu (pitkäkestoiset hiilihydraatit ja kuidut) ja sopiva määrä vähentävät insuliinin tarpeen kasvamista.
Tyypin 1 diabetesta sairastavien pitää opetella tai kerrata ketoaineiden mittaaminen ja tulkitseminen, jos se ei ole ennestään tuttua. Insuliinipuutoksessa kehittyvä happomyrkytys eli ketoasidoosi on mahdollinen tavallista matalammilla verensokerin arvoilla.
Tyypin 2 diabetesta sairastavan seuranta ja hoito raskauden aikana noudattaa samoja periaatteita kuin tyypin 1 diabeteksen seuranta ja hoito. Painon, verensokerin ja verenpaineen tavoitteet ovat samat. Verensokeria hoidetaan metformiinitableteilla ja insuliinilla.