Diabeteksen toteamisvaiheessa oireiden kehitys ja henkilön yleistila määräävät hoidon kiireellisyyden. Jos yleiskunto on alentunut, todetaan kuivumista tai suolatasapainon häiriintymistä tai happomyrkytys, hoito aloitetaan sairaalassa nestehoidolla ja annostelemalla insuliinia laskimotiputuksena. Jos yleiskunto on hyvä, voidaan insuliinihoito aloittaa polikliinisesti ja järjestää omahoidon ohjaus tiheillä tapaamisilla.
Diabeteshoitaja käy vastasairastuneen kanssa lävitse alkuvaiheen välttämättömät asiat, jotta diabeteksen kanssa pärjää ensi viikot. Diabeteksen omahoidossa tarvittavat tiedot ja taidot käydään asteittain läpi ensimmäisen vuoden aikana.
Insuliinihoito tyypin 1 diabeteksessa
Tyypin 1 diabeteksen hoidossa tarvitaan pitkävaikutteista
perusinsuliinia ja pikavaikutteista
ateriainsuliinia. Insuliinia voidaan annostella myös insuliinipumpulla. Tyypin 1 diabeteksessa insuliinia on saatava ympäri vuorokauden eikä insuliinin saantia saa missään tilanteissa täysin keskeyttää.
Insuliininpuutoksen korvaushoidossa tarvitaan 1 tai 2 kertaa päivässä otettavaa pitkävaikutteista
perusinsuliinia, joka vaikuttaa ympäri vuorokauden ja säätelee sokerin vapautumista maksasta verenkiertoon yöllä ja aterioiden välillä. Insuliinipumppuhoidossa perusinsuliinin korvaa pumpun säännöllisesti annostelema pikavaikutteinen insuliini, josta käytetään nimeä basaali.
Syömisen yhteydessä otetaan pikavaikutteista
ateriainsuliinia aterian hiilihydraattisisällön ja ateriaa edeltävän verensokerin mittaustuloksen perusteella. Tilapäisten kohonneiden verensokeriarvojen korjaamiseen käytetään pieniä pikavaikutteisen insuliinin annoksia eli
korjausinsuliinia, yksilöllisen insuliiniherkkyyden huomioiden. Kun pikavaikuteista ateria- tai korjausinsuliinia annostellaan insuliinipumppuhoidossa käytetään käsitettä bolus.
Vastasairastuneella on yleensä jonkin verran jäljellä toimivia beetasoluja ja omaa insuliinieritystä. Hoidon alussa saatetaankin pärjätä jonkin aikaa esimerkiksi vain ateriainsuliinin pistoksilla.