Sokerihemoglobiini HbA1c

Aikaisemmin HbA1c-tulos ilmoitettiin prosenttilukuna. Nykyisin tulos ilmoitetaan mmol/mol. Jos on tarve muuntaa uusia yksiköitä prosenteiksi, muistisääntönä voi käyttää seuraavaa vastaavuutta.

HbA1c -koetta voidaan käyttää tyypin 2 diabeteksen diagnoosiin. Ilman diabetesta sokerihemoglobiinin arvo on 20–42 mmol/mol. Arvo 42–47.9 mmol/l vastaa esidiabetesta. Diabeteksen diagnoosiraja on 48 mmol/mol.

Tyypin 1 diabeteksen tai raskausdiabeteksen diagnostiikassa HbA1c-arvoa ei käytetä, koska se etenkin nopeasti ilmaantuvassa sairaudessa voi olla virheellisen pieni. Kuitenkin näissäkin HbA1c -koe kertoo, onko verensokeri ollut koholla jo pidemmän aikaa.

Mitä korkeampi verensokerin taso on, sitä enemmän sitä kiinnittyy veren punasolujen hemoglobiiniin ja myös muihin kudosten valkuaisaineisiin. Siksi HbA1c mittauksen avulla voidaan arvioida pitkäaikaista elimistön sokerikuormitusta ja riskiä saada mahdollisia liian korkeaan verensokeriin liittyviä lisäsairauksia.

HbA1c tutkitaan yksilöllisin väliajoin, yleensä 2–4 kertaa vuodessa. Tavoite sovitaan yksilöllisesti. Tavoiteltavaan arvoon voivat vaikuttaa henkilön ikä ja toimintakyky, herkkyys matalalle verensokerille ja diabeteksen hoidon yksilöllinen tilanne.

Hoitosuosituksen mukainen tavoitearvo on alle 53 mmol/mol ilman toistuvia liian matalia verensokereita. Se vastaa verensokerin keskimääräistä tasoa 8,5 mmol/l.

Joskus vaikuttaa siltä, että sokerihemoglobiinin tulos ja omat verensokerin mittauksesi ovat ristiriidassa. Tavallinen syy epäsuhdalle on, että verensokeria mitataan useimmiten ennen aterioita ja korkeat arvot aterioiden jälkeen tai yöllä saattavat jäädä huomaamatta.

Sokerihemoglobiinin arvoon vaikuttavat myös tekijät, jotka lyhentävät punasolujen elinikää. Jos punasolujen elinikä on tavanomaista lyhyempi tai punasolujen tuotanto kiihtynyt, sokerihemoglobiinin arvo on matalampi kuin verensokerin omamittausten taso. Esimerkiksi erilaiset anemiat ja niiden hoito sekä vaikea munuaisten vajaatoiminta vaikuttavat HbA1c tulokseen.