Siirry sivun sisältöön

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt diabeteksessa

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetes vaikuttavat rasva-aineenvaihduntaan. Veren rasva-arvojen seuranta ja hoito ovat tärkeä osa valtimosairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa.

Kuvassa oikealla on terve verisuoni, vasemmalla ylimääräinen kolesteroli on alkanut kiinnittyä verisuonen seinämään ja kuvassa ylhäällä verisuoni on kokonaan tukkeutunut.
Kuvassa oikealla on terve verisuoni, vasemmalla ylimääräinen kolesteroli on alkanut kiinnittyä verisuonen seinämään ja kuvassa ylhäällä verisuoni on kokonaan tukkeutunut.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa veren ”haitallisen” LDL-kolesterolin pitoisuus o yli 3 mmol/l tai veren rasvan eli triglyseridi pitoisuus on yli 1,7 mmol/l tai ”hyvän” HDL-kolesterolin pitoisuus on pieni: miehillä alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l.

Veren rasvahiukkasten jakauma muuttuu perintötekijöiden, elintapojen, iän ja sairauksien yhteisvaikutuksesta. Diabetesta sairastavalla rasva-aineenvaihdunnan häiriöt voivat liittyä itse diabetekseen tai syynä voi olla samoja tekijöitä kuin muillakin: veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä voivat aiheuttaa epäterveellinen ruokavalio, runsas kovan rasvan käyttö, metabolinen oireyhtymä ja insuliinin vaikutuksen heikentyminen, alkoholin suurkulutus, liikkumattomuus, jotkin lääkevalmisteet sekä perinnölliset rasva-aineenvaihdunnan häiriöt. Kilpirauhasen vajaatoiminta myös kohottaa kolesterolia, joten kilpirauhasen toiminta on syytä tutkia verikokeesta.

Erityisesti apolipoproteiini (apo) B-pitoisten eli LDL- ja pienikokoisten runsaasti triglyseridiä sisältävien rasvahiukkasten suuri pitoisuus on suorassa syy-yhteydessä verisuonten sisäkalvon kolesterolikertymiin, joista tulehdusreaktion seurauksena syntyy valtimotauti.

Tarkistettu 7.5.2026