Diabetesta sairastavan läheisenä

Varsinkin sairastumisen alkuvaiheessa on hyvä antaa diabetekseen sairastuneelle tilaa ja aikaa itse määrittää oma suhteensa diabetekseensa ja sen hoitoon. Vain ihminen itse voi todella tietää, mitä diabetes hänelle merkitsee ja miten hän parhaiten voi löytää tasapainon diabeteksen kanssa. Läheisenä voi tueksi alussa riittää läsnä oleminen ilman sen kummempia ratkaisukeinoja.

Diabetesta sairastavan elämä on yllätyksiä ja äkillisiä suunnanmuutoksia täynnä, ja hänen voi esimerkiksi olla etukäteen vaikea tietää, kykeneekö hän lähtemään sovittuun tapahtumaan. Harvoin on kyse siitä, että hän ei haluaisi lähteä. Mikäli toistuvasti tehdystä suunnitelmasta ei tule mitään, kannattaa avoimesti puhua tilanteesta. Liittyykö tiettyyn tekemiseen erityisiä haasteita tai huolia diabeteksen kanssa? Onnistuuko joku muu aktiviteetti helpommin? Voitteko sopia, että menet jonkun muun kanssa?

Kun sinulla on tarpeeksi voimavaroja antavia asioita elämässäsi, jaksat paremmin olla läheisesi tukena. Läheisen sairastuessa on tärkeää miettiä, mistä itse saa virtaa ja tukea elämäänsä. Sairauden kohdatessa perhettä pienetkin ulkopuolisen ja läheisen teot ja avut ovat merkittäviä: työpaikalla työtoverin halaus, läheisen apu viikkosiivouksessa tai arkiruoan valmistuksessa, joku vie lapsen ulos leikkimään ja saat itse jäädä kumppanin kanssa päiväunille.

Elämä sairauden kanssa saattaa välillä olla kuormittavaa ja uuvuttavaa myös läheiselle. On tärkeää, että kaikkein synkimpinäkin hetkinä on tunne, että toivoa on. Parisuhde voi osaltaan olla vahvistamassa tätä tunnetta. Tunnelissakin on valoa, ei vain tunnelin päässä. Diabetesta sairastavan läheisenä voit olla myös tuomassa toivoa hänen elämäänsä silloin, kun sairaus tuntuu valtaavan liikaa alaa ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta.